Tänään kirjoitin ensimmäistä kertaa viimeisen lauseen nuortenkirjani käsikseen. Kyseessä on siis supersankarigenreen istuva romaani, jonka ajatustyö on ollut käynnissä jo vuosia. Selailin jokin aika sitten koneen tiedostoja, ja huomasin, että kirjan ekat juonikaaviot ovat peräisin kesältä 2010. Käsiksen kirjoitustyö alkoi viime vuoden keväällä, oli pitkän aikaa sivussa muiden töiden takia ja palasi ihan kunnolla työstöön tämän vuoden puolella.
Odotin ehkä suurempaakin riemua tälle päivälle, kun teksti on vihdoin olemassa kokonaisena. Totta kai se hyvältä tuntuu: pitkä projekti, monta epäuskon hetkeä ja nyt se sitten on pullautettu päästä pihalle. Ehkä riemun puhkeamista hillitsee vähän se, että tiedän tekstissä olevan vielä muokattavaa ennen kuin lähetän sen kustantajan arvioitavaksi.
Ehkä se riemu repeää sitten, kun käsis on lähetyskunnossa?
Tai viimeistään siinä vaiheessa, jos kustantaja näyttää sille vihreää valoa?
Toisaalta: kun ei noista tulevista vaiheista kuitenkaan vielä ole tietoa, ehkä kannattaa ottaa ilo irti tästä hetkestä. Onhan tässä nyt monen vuoden väännön jälkeen jo jonkinlaisen välijuhlan aika.
