sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tukka takana Helsingin Kirjamessuilla

Tällä takatukalla esiinnyin eilen Helsingin Kirjamessuilla. Itse asiassa se valmistui siinä esityksen aikana, kun kustannustoimittaja Mirkka Hynnisen kanssa juttelimme Etsiväkerho Hurrikaanin uudesta käsikirjasta. Mirkka värkkäsi samalla merimiestyylisen tatuointihihan, sekin käsikirjan neuvoilla.

Tänä vuonna esiintyminen oli lapsille tarkoitetussa Tarinalaaksossa. Sinänsä on hyvä, että messuilta löytyy lapsille tarkoitettu alue, jossa on tilaa peuhata tai lepuuttaa väsyneitä raajoja lattiatyynyillä. Alue toimii samalla myös lapsiparkkina, mikä varmasti ilahduttaa monia vanhempia.

En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, että tämä on se paras tapa pitää esillä kotimaista lastenkirjallisuutta. Toki paikalla on oikeaa kohderyhmää, jolle kirjailijat lukevat tekstejään tai, kuten meidän tapauksessa, viihdyttävät askartelulla ja muilla huveilla.

Toivoisin silti, että Kirjamessujen ohjelmavastaavat huomioisivat lastenkirjallisuuden myös ns. aikuisten ohjelmalavoilla. Vaikka kirjoja tehdään lapsille, niin aikuisethan ne kuitenkin lapsilleen valitsevat. Isät, äidit, mummut, vaarit, kummit ja muut läheiset ovat avainasemassa siinä, mikä kirja kunkin lapsen kouriin päätyy. Ja kyllä siitä lastenkirjallisuudesta aivan yhtä painavaa sanottavaa riittää kuin aikuisillekin suunnatusta tuotannosta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asema messuilla tuntuu heittelevän vuodesta toiseen, eikä siihen ainakaan tekijöiden joukossa tunnuta olevan kovin tyytyväisiä. Tosin täytyy todeta, että nuortenkirjallisuuden osalta tilanne taitaa olla melko hyvä Kirjakallion myötä. Ainakin eilisellä käynnilläni kuulin nuorten haastattelijoiden tehneen perusteellisia ja hyvin valmisteltuja kysymyksiä.

Yksi päivä messuhulinaa oli ainakin meikäläiselle ihan tarpeeksi. Väkeä oli käytävät väärällään, mikä tietysti on epävarmuudessa kieriskelevän kirja-alan kannalta virkistävä huomio. Itsekin toin kotiin kassillisen luettavaa, vaikka mitään ei ollutkaan tarkoitus hankkia. Mutta kun hyviä diilejä löytyi, niin pakkohan niihin oli tarttua. Ja kyllä messukeikasta jää jotain uupumaan, jos ei voi paluujunassa selailla tuoreita hankintoja ja mässyttää metrilakua.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kolmas versio toden sanoo – kunnes tulee neljäs

Viime viikolla valmistui nuortenromaanikäsikseni (työnimi Viitta) kolmas versio. Piti oikein tarkistaa edellisen eli kakkosversion valmistumispäivä, ja sehän oli 27.11.2013. Kymmenen kuukautta on siis mennyt versioiden välissä.

Koko tätä kymmentä kuukautta en toki ole käyttänyt Viitan kolmosversioon. Ensin se sai kypsyä jossain alitajunnan onkaloissa (muiden töiden ristipaineessa), ja sitten myöhemmin tuli varsinaisen kirjoittamisen aika.

Pidän itseäni suhteellisen kärsimättömänä ihmisenä, joten olin vähän yllättynytkin siitä, kuinka rauhassa jaksoin taas ottaa tekstin uuteen käsittelyyn. Sehän on kuitenkin ollut vireillä jo reilut neljä vuotta (ekat juonikaaviot kesältä 2010), mikä ainakin mulle on todella pitkä aika yhden ja saman tekstin kanssa.

Olin saanut kakkosversiosta käyttökelpoista palautetta ja tehnyt tietysti myös paljon omaa pohdintaa, joten mulla oli melko selvät sävelet siitä, mitä kolmosversio vaatii. Tästä huolimatta en editointiprosessin aikana säästynyt epäilyksiä kuiskivalta peikolta. Tuleeko tästä nyt varmasti parempi? Mitä jos teen hirveän määrän työtä, kuvittelen tekeväni tekstille hyvää ja onnistunkin vain pilaamaan sen? Tai entä jos se koko idea alunperinkin oli ihan susi? Kaikki nämä päivät, viikot, kuukaudet, vuodet - turhaanko?

Olen mielestäni melko hyvin oppinut sietämään epävarmuutta, joka monien todistusten mukaan nyt vaan kuuluu tähän työhön. Heikotuksen iskiessä ymmärrän, että tältä nyt tuntuu tänään mutta huomenna taas erilaiselta, eikä se ole syy käpertyä sikiöasentoon työhuoneen lattialle ja jättää työpäivä kesken. Mutta kyllä se epäilyspeikko silti vaan aina välillä onnistuu lamauttamaan hetkeksi. Onneksi ei kuitenkaan kertaakaan niin voimallisesti, etteikö siitä olisi ihan kotikonstein päästy takaisin jaloilleen.

Kolmonen on siis nyt kustantajan arvioitavana, ja toivottavasti tässä piakkoin saan siitä palautteen. Ja jos se nyt ei ihan täystyrmäys ole, niin siitähän alkaa sitten nelosversion kirjoittaminen.