Kävin juuri sellaisen romaanikäsikirjoituksen kimppuun, joka on levännyt lähes vuoden. Aiempia versioita on takana useita, ja taas piti kääriä hihat ylös ja aloittaa uusi kierros.
Tehtävä tuntui melkein mahdottomalta, teksti jotenkin kaukaiselta ja vanhalta. Päätin silti aloittaa urakan purkamalla edellisen tekstiversion kohtauksiksi ja tarinalinjoiksi, eli tehdä tavallaan sen, minkä yleensä teen suunnitteluvaiheessa mutta nyt toisinpäin.
Kun purku oli valmis, olin jo aika hyvin kärryillä siitä, mitä muutoksia seuraava versio kaipasi. Silti tuleva urakka tuntui isolta. Kopioin käsiksen ekan neljänneksen uuteen tiedostoon ja päätin keskittyä ensin vain siihen. Ja kas, yhtäkkiä homma ei enää ollutkaan valtava vaan aivan kohtuullinen!
Tavallaan tässä huijaa itseään, sillä ihan sama työ on edessä kuitenkin. Silti se vain tuntuu huomattavasti kevyemmältä kun tekstitiedostossa on noin 16000 sanaa 65000 sanan sijaan.
Isoillekin vuorille kiivetään askel kerrallaan. Ja tällä hetkellä matka taittuu innostuneesti.
