tiistai 18. lokakuuta 2016

Rosan koodi syntyy yhteistyöllä

Kirjoittajan työssä projektit venyvät usein vuosienkin mittaisiksi. Siksi on aina pieni ilon ja helpotuksen hetki, kun jokin tulee valmiiksi. Tänä syksynä yksi sellainen on Ylen tuottama verkkopeli Rosan koodi, joka julkaistiin virallisesti lokakuun alussa. Toki se tällä hetkellä yhä työllistää monia ihmisiä, mutta oma osuuteni kirjoittajana on pulkassa.

Rosan koodi on ollut mielenkiintoinen projekti, koska se on poikennut aika paljon siitä, miten useimmiten työskentelen. Kun kirjoitan vaikka kirjaa, saatan märehtiä tarinaa ja sen osia yksinäni vuosiakin ennen kuin mitään päätyy kenenkään muun luettavaksi. Ja senkin jälkeen tarina pysyy hyvin vahvasti minun juttunani. Rosan koodissa on toimittu toisin. Sitä on alusta asti tehty joukossa, yhteistyössä monien ihmisten kanssa.

Kuva: Yle

Tuottaja Wesa Aapro lähestyi minua ideallaan viime vuoden elokuussa. Silloin oli olemassa perusajatus siitä, miten peli levittäytyisi niin fyysiseen maailmaan kuin verkkoon. Tarina oli kuitenkin vielä kehittämättä, ja siihen minä pääsin tarttumaan. En tehnyt sitä kuitenkaan yksin: heti aluksi koottin ryhmä teräviä mieliä yhteen huoneeseen heittelemään ideoita. Siellä huoneessa syntyi tarinassa loppuun asti säilynyt ajatus tytöstä, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi koodia.

Sen jälkeenkin tarinaa pohdittiin monessa eri yhteisössä. Wesa kertoi siitä tapaamilleen ihmisille ja keräsi palautetta. Teimme tutkimusta koululuokassa. Puimme tarinaa workshopissa yhdessä visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden kanssa. Kehittämiseen osallistui monia eri ihmisiä eri taustoilla.

Kirjoitin lukuisia synopsis-versioita, joissa Rosan tarina haki muotoaan. Kuljetin rinnalla niitä erityisvaatimuksia, joita projektin toteutustavasta seurasi: Tarina kerrottaisiin pienissä osissa ja sarjakuvamaisena videona. Siinä olisi sekä lineaarinen (ns. pääkohtaukset) että epälineaarinen tarina (ns. backstory-kohtaukset, joita näytetään tehtävien ratkaisemisen yhteydessä). Kaiken tuli istua yhteen riippumatta siitä, missä vaiheessa ja järjestyksessä käyttäjä palat kohtaisi.

Lisäksi Wesalla oli paljon odotuksia siitä, millaisia aiheita tarinan tulisi nostaa esiin. Osa niistä oli teemallisia, osa liittyi Rosan koodin tekniseen maailmaan. Myös pelimekaniikka (kuten koodien kerääminen ja ruusun seuraaminen) oli tuotava tarinaan luontevasti. Parhaani mukaan yritin sisällyttää nämä aiheet tarinaan niin, että se säilyisi silti eheänä kokonaisuutena.

Kuva: Yle

Nyt peli on julkaistu ja edessä on sen tulikoe: löytävätkö käyttäjät sen? Koukuttuvatko? Ottavatko omakseen ja kehittävät eteenpäin?

Erityisen vaikuttavaa on ollut nähdä lukuisten yhteistyökumppanien panostukset tarinan eläväksi tekemiseen. Kirjastoihin, museoihin ja kouluihin eri puolille Suomea on toteutettu kooditehtäviä, jotka ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia ja oivaltavia. Rosan koodin alkumetreillä käynnistynyt yhteisöllinen tekeminen siis jatkuu yhä. Toivottavasti se tarttuu myös pelin käyttäjiin.