tag:blogger.com,1999:blog-42459909516631083482024-03-14T04:43:29.179+02:00Jari MäkipääKirjailija-käsikirjoittaja Jari Mäkipään blogiJari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.comBlogger41125tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-84544036326454718612021-09-22T14:42:00.000+03:002021-09-22T14:42:01.324+03:00Etsiväkerho Hurrikaani supersankareiden pyörteissä<p>Uusimmassa Etsiväkerho Hurrikaani -kirjassa sain yhdistettyä kaksi innostavaa asiaa: etsivät ja supersankarit! Pihlakylään saapuu vierailulle kaupungin oma julkkis, elokuvaohjaaja Jake Lake. Tarkoituksena on juhlistaa ohjaajan uunituoreen supersankarileffan ensi-iltaa. Koska ollaan Pihlakylässä, ei kaikki tietenkään mene ihan suunnitelmien mukaan, ja pian onkin etsivänelikolla taas selvitettävää!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-5sFXNflzgcw/YUsVqJH_ivI/AAAAAAAABrk/d3DkmGQ56cwq8JmtywGyPZRbLR_II8ovACLcBGAsYHQ/kansi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kannen kuva: Jii Roikonen" data-original-height="2048" data-original-width="1298" height="400" src="https://lh3.googleusercontent.com/-5sFXNflzgcw/YUsVqJH_ivI/AAAAAAAABrk/d3DkmGQ56cwq8JmtywGyPZRbLR_II8ovACLcBGAsYHQ/w253-h400/kansi.jpg" width="253" /></a></div><p></p><div style="text-align: center;">Kansi: Jii Roikonen</div><p>Etsiväkerho Hurrikaani ja Salamasankarit on sarjan neljästoista dekkari. Numerofaktoissa jos pysytään, niin kyseessä on koko Hurrikaani-sarjan 17. kirja (mukaan laskettuna käsikirjat ja mysteerikirja) ja kaiken kaikkiaan minun 20. julkaistu kirjani! Kyllähän siitä jo pitää kakkua saada.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-Pen3NWhUOGM/YUsVo1hQraI/AAAAAAAABrg/g1lzgCLGSkQjbXQXeH7SoKpFwUrLnTtGQCLcBGAsYHQ/IMG_0981.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://lh3.googleusercontent.com/-Pen3NWhUOGM/YUsVo1hQraI/AAAAAAAABrg/g1lzgCLGSkQjbXQXeH7SoKpFwUrLnTtGQCLcBGAsYHQ/w300-h400/IMG_0981.jpeg" width="300" /></a></div><br /><br /><br /><p></p>Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-74009562026686220382019-06-18T10:56:00.000+03:002019-06-18T10:56:05.308+03:00Masi Tulppa ampaisee tubetähdeksiMasi Tulppa ehtii kesälomalla myös kuvata videoita supersankaristaan Hukkajätkästä. Ne leviävät netissä vauhdilla ja nousevat supersuosituiksi, ja Masin elämä mullistuu hetkessä. Miten Masi, itsekseen viihtyvä persoona, selviää julkisuuden haasteista?<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Masi Tulppa ja klikkien kingi (Tammi) on sarjan kolmas kirja. Se julkaistaan Turun kirjamessujen aloituspäivänä 4.10.2019. Saatavilla on kovakantinen kirja, e-kirja ja mp3-äänikirja. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-kW1HpDWnwEk/XQiX8_C3i0I/AAAAAAAABVc/fp1-JNsN0zcL6CGjd_FJW6J8sYpzuVQRwCK4BGAYYCw/s1600/9789520409135_frontcover_draft_original.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-kW1HpDWnwEk/XQiX8_C3i0I/AAAAAAAABVc/fp1-JNsN0zcL6CGjd_FJW6J8sYpzuVQRwCK4BGAYYCw/s400/9789520409135_frontcover_draft_original.jpg" width="280" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Jussi Kaakinen</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-86306962026895663572017-08-07T15:48:00.002+03:002017-08-07T15:48:58.285+03:00Uuteen syksyyn Masi Tulpan puskemanaEka työpäivä loman jälkeen lähti liikkeelle ilman käynnistysvaikeuksia. Tein viimeisiä viilauksia Seikkailukoneen käsikirjoituksiin (nyt menossa osat 45-52) ja hoitelin sälähommia: inboxin siivousta, kirjanpitoa ja syksyn aikataulutusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sAAx79GPHGg/WYhfx4RZvnI/AAAAAAAAA6Y/8khgiDXvZ7sZbjqGyqGaknICjxMzwTA4gCLcBGAs/s1600/Masi_Tulppa.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="715" data-original-width="682" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-sAAx79GPHGg/WYhfx4RZvnI/AAAAAAAAA6Y/8khgiDXvZ7sZbjqGyqGaknICjxMzwTA4gCLcBGAs/s640/Masi_Tulppa.jpeg" width="610" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Masi Tulppa: Pääsy kielletty! -e-kirjan kuvitusta.<br />Kuvittaja: Jussi Kaakinen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ennen kuin hyppään uusiin juttuihin, halusin kerätä toukokuussa ilmestyneen Masi Tulppa: Pääsy kielletty! -teoksen saamia palautteita – niitä hyviä, tietysti! Näitä voi sitten lukea uudestaan niinä loppusyksyn aamuina, kun aurinko nukkuu pommiin. Tahallaan. Joka aamu.<br />
<br />
<br />
”Jari Mäkipään ihan uusi alakoululaisille suunnattu kirja Masi Tulppa: Pääsy kielletty! oli oikea jymypaukku! Luin sitä ensin illalla "iltasaduksi" ja se oli niin hauska, että kolmasluokkalainen jatkoi vielä lukemista sen jälkeen, kun ääneenlukijan voimat hiipuivat.”<br />
”Kun saimme luettua kirjan loppuun, hän vielä selasi kirjan uudelleen, tutki kuvat ja makusteli kirjan tekstiä - - -”<br />
<i>mammalukee.blogspot.fi, 9.6.</i><br />
<br />
”Kun elämä on tietokonepeliä, edetään myös haasteesta toiseen – ja levelin lopussa taistellaan loppubossia vastaan. Jari Mäkipään Masi Tulppa: Pääsy kielletty ottaa kaiken irti tietokonepelilogiikasta - - -”<br />
”Teos kommentoi herkullisesti alakouluikäisen pyristelyä itsenäistymisen suuntaan – ja vanhempien epävarmuutta lastenkasvatusta koskevan arvostelun ja ohjeistuksen edessä. Jussi Kaakisen pikseligrafiikkamaiset kuvat kohottavat tunnelmaa.”<br />
<i>HS.fi, 8.7.</i><br />
<br />
”Oi vau! Tämähän oli ihan mainio kirja!! Lyhyt, helppolukuinen, hauska, kuvitettu... Ja päähenkilö elää ihan selvästi tätä päivää. :)”<br />
”Olen niin onnellinen että löysin tämän!! Tätä kirjaa aion vinkata välittömästi nelosille kunhan koulu taas alkaa! <3 Muuten voisin suositella 8-12 -vuotiaille.”<br />
<i>Käyttäjä Kirjapallo Goodreads-palvelussa</i><br />
<br />
”Ah, kerrankin lastenkirja, joka ymmärtää yhdeksänvuotiaan perimmäisiä toiveita kesälomalta: pelata koko päivä sisällä ja muutenkin nysvätä omia juttuja rauhassa! Ja tämä on kirjan maailmassa täysin legitiimi tavoite ilman ylimääräistä moralisointia. Napakka tarina, hauskoja läppiä, mahtava kansi.”<br />
<i>Käyttäjä Helena Goodreads-palvelussa</i><br />
<br />
”Tämä taisi innostaa pojan lukemaan muutakin kuin Akuja ja Pottereita, mikä on melkoinen saavutus!”<br />
<i>Susanna N., kommentti tässä blogissa 21.7.</i><br />
<i><br /></i>
Iso kiitos näille ja kaikille muille kommentoijille!Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-16711070834756062402017-04-20T13:45:00.000+03:002017-04-20T13:45:10.491+03:00Masi Tulppa: Pääsy kielletty! ilmestyy toukokuussaMasi Tulppa on kaikkien itsenäisten lasten sankari – näin kuvaillaan päähenkilöä toukokuussa ilmestyvän kirjani takakannessa. Tällä hetkellä on odottava tunnelma: teksti on lähtenyt käsistäni, vedokset on tarkisteltu ja viimeisetkin korjaukset tehty, ja nyt voin vain odottaa näkeväni lopputuloksen.<div>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-BXRUm2Rhe3c/WPiQxr2FsuI/AAAAAAAAA4s/BxH6s4xcD0U1VAKRKfbpxGY7uCG1pg2-gCLcB/s1600/masitulppa_300dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-BXRUm2Rhe3c/WPiQxr2FsuI/AAAAAAAAA4s/BxH6s4xcD0U1VAKRKfbpxGY7uCG1pg2-gCLcB/s640/masitulppa_300dpi.jpg" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Jussi Kaakinen</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Masi Tulppa: Pääsy kielletty! on humoristinen lastenromaani 9-vuotiaasta Masista. Hän aikoo viettää unelmien kesälomansa pelaamalla, katsomalla suosikkisarjaansa ja piirtämällä sarjiksia oman huoneensa rauhassa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uudet naapurit Hulmukat painostavat isän ja äidin päättämään, että Masi tarvitseekin lapsenvahdin. He kutsuvat paikalle Vahtisilmän toimitusjohtajan Vihtori Hiilenpään. Masi vastustaa ajatusta, mutta Hiilenpää saa myytyä Tulpille viikon mittaisen koeajan. Sen kuluessa Masin on hankkiuduttava eroon tunkeilevista hoitajista ja pelastettava kesälomansa. Tehtävä ei ole helppo, varsinkaan kun piinallisen innokas naapurinpoika Pellervo Hulmukka pyörii jatkuvasti jaloissa!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Masi on tosiaan erittäin itsenäinen lapsi. Hän nauttii omista puuhistaan, kuten Hukkajätkä-sarjakuvien piirtämisestä tai Bittiritarin tuotantokausien tuijottamisesta. Masi ei kuitenkaan ole ujo eikä yksinäinen. Hän vain viihtyy omien ajatustensa ja tarinoidensa keskellä. Muut ihmiset ovat hänestä useimmiten hieman erikoisia outoine tapoineen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Halusin kirjoittaa tarinan, jonka sankari olisi ehta introvertti. Ekstroverttejä suosivassa maailmassa on mielestäni paikallaan antaa lapsille myös toisenlaisia esikuvia. On hyvä sanoa, että yksin olemiseenkin on oikeus, jos se tuntuu hyvältä. Itsekin olen jo lapsena viihtynyt hyvin kirjoittamisen ja piirtämisen parissa, ja aikuisena siitä on jopa tullut itselleni ammatti. Vietin kyllä aikaani myös kavereiden kanssa, mutta yksinolo on aina ollut minulle hyvin luontevaa. Onneksi sitä ei minulta koskaan ole kielletty tai yritetty väittää pahaksi!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Masin ajattelu kehittyy tarinan aikana, mutta täyskäännöstä hän ei kuitenkaan tee. Masi ei yritä väkisin muuttua ekstrovertiksi vaan pysyy omana itsenään. Jotain sellaista hän kuitenkin oppii, joka tulee jatkossa vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä ja rikastuttamaan hänen elämäänsä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Masi Tulppa: Pääsy kielletty! (Tammi) julkaistaan 11.5.</div>
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-49589926534855635642016-10-18T16:08:00.001+03:002016-10-18T16:08:50.952+03:00Rosan koodi syntyy yhteistyöllä<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Kirjoittajan työssä projektit venyvät usein vuosienkin mittaisiksi. Siksi on aina pieni ilon ja helpotuksen hetki, kun jokin tulee valmiiksi. Tänä syksynä yksi sellainen on Ylen tuottama verkkopeli Rosan koodi, joka julkaistiin virallisesti lokakuun alussa. Toki se tällä hetkellä yhä työllistää monia ihmisiä, mutta oma osuuteni kirjoittajana on pulkassa.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Rosan koodi on ollut mielenkiintoinen projekti, koska se on poikennut aika paljon siitä, miten useimmiten työskentelen. Kun kirjoitan vaikka kirjaa, saatan märehtiä tarinaa ja sen osia yksinäni vuosiakin ennen kuin mitään päätyy kenenkään muun luettavaksi. Ja senkin jälkeen tarina pysyy hyvin vahvasti minun juttunani. Rosan koodissa on toimittu toisin. Sitä on alusta asti tehty joukossa, yhteistyössä monien ihmisten kanssa.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-8GvAgb9nWzk/WAYectIgfOI/AAAAAAAAA1A/wkYYtWUGMgMkyxlNQjqd7-B1ejTEggW4ACLcB/s1600/rosa1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-8GvAgb9nWzk/WAYectIgfOI/AAAAAAAAA1A/wkYYtWUGMgMkyxlNQjqd7-B1ejTEggW4ACLcB/s640/rosa1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Yle</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Tuottaja Wesa Aapro lähestyi minua ideallaan viime vuoden elokuussa. Silloin oli olemassa perusajatus siitä, miten peli levittäytyisi niin fyysiseen maailmaan kuin verkkoon. Tarina oli kuitenkin vielä kehittämättä, ja siihen minä pääsin tarttumaan. En tehnyt sitä kuitenkaan yksin: heti aluksi koottin ryhmä teräviä mieliä yhteen huoneeseen heittelemään ideoita. Siellä huoneessa syntyi tarinassa loppuun asti säilynyt ajatus tytöstä, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi koodia.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Sen jälkeenkin tarinaa pohdittiin monessa eri yhteisössä. Wesa kertoi siitä tapaamilleen ihmisille ja keräsi palautetta. Teimme tutkimusta koululuokassa. Puimme tarinaa workshopissa yhdessä visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden kanssa. Kehittämiseen osallistui monia eri ihmisiä eri taustoilla.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Kirjoitin lukuisia synopsis-versioita, joissa Rosan tarina haki muotoaan. Kuljetin rinnalla niitä erityisvaatimuksia, joita projektin toteutustavasta seurasi: Tarina kerrottaisiin pienissä osissa ja sarjakuvamaisena videona. Siinä olisi sekä lineaarinen (ns. pääkohtaukset) että epälineaarinen tarina (ns. backstory-kohtaukset, joita näytetään tehtävien ratkaisemisen yhteydessä). Kaiken tuli istua yhteen riippumatta siitä, missä vaiheessa ja järjestyksessä käyttäjä palat kohtaisi.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Lisäksi Wesalla oli paljon odotuksia siitä, millaisia aiheita tarinan tulisi nostaa esiin. Osa niistä oli teemallisia, osa liittyi Rosan koodin tekniseen maailmaan. Myös pelimekaniikka (kuten koodien kerääminen ja ruusun seuraaminen) oli tuotava tarinaan luontevasti. Parhaani mukaan yritin sisällyttää nämä aiheet tarinaan niin, että se säilyisi silti eheänä kokonaisuutena.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-QPFwVWi5klg/WAYen5U2Q_I/AAAAAAAAA1E/-lBERHbFrHcBSP6jd4g4T9-P0EhOUPLrwCLcB/s1600/rosa2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="482" src="https://2.bp.blogspot.com/-QPFwVWi5klg/WAYen5U2Q_I/AAAAAAAAA1E/-lBERHbFrHcBSP6jd4g4T9-P0EhOUPLrwCLcB/s640/rosa2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Yle</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Nyt peli on julkaistu ja edessä on sen tulikoe: löytävätkö käyttäjät sen? Koukuttuvatko? Ottavatko omakseen ja kehittävät eteenpäin?</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;"><br /></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="-webkit-font-kerning: none;">Erityisen vaikuttavaa on ollut nähdä lukuisten yhteistyökumppanien panostukset tarinan eläväksi tekemiseen. Kirjastoihin, museoihin ja kouluihin eri puolille Suomea on toteutettu kooditehtäviä, jotka ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia ja oivaltavia. Rosan koodin alkumetreillä käynnistynyt yhteisöllinen tekeminen siis jatkuu yhä. Toivottavasti se tarttuu myös pelin käyttäjiin.</span></span><br />
<br />
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-kerning: none;"></span></span></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-55527889296592565812016-08-03T14:21:00.004+03:002016-08-03T14:25:36.078+03:00Uuden syksyn lupauksetKaksi kertaa vuodessa ollaan ikään kuin aloitusruudussa. Vuodenvaihteessa huomaan aina listaavani sitä, mitä päättyvän vuoden aikana tuli tehtyä ja tietysti miettiväni sitä, miten aion asiani alkavana vuonna hoitaa.<br />
<br />
Näin kesäloman jälkeen on sitten se vuoden toinen startti. Ehkä vielä selvemmin (ainakin useamman viikon ajan) työasiat ovat olleet taka-alalla. Ylimääräisellä vapaa-ajalla on ehtinyt tuumailla, mitä kaikkea pian alkavassa arjessa tahtoisi tehdä eri tavalla kuin ennen. Tietäähän sen, että kun arkihurina humahtaa päälle, aika moni idea jää suunnitelman tasolle. Mutta aina sitä jonkin asian pystyy muuttamaan - edes hetkeksi.<br />
<br />
Tänä syksynä aion ainakin huolehtia paremmin kunnostani: vähemmän istumista, enemmän ulkoilua ja lenkkeilyä. Olen ajatellut nipistää siihen osan työpäivästäni, mutta uskon, että käytetty aika maksaa itsensä takaisin ihan yleisenä jaksamisena ja tietysti säkenöivien ideoiden vyörynä. Check: tänään iltapäivällä.<br />
<br />
Haluan myös elvyttää viime kevään kiireissä kuihtuneet aamunavaukseni. Kyseessä ei ole sen kummempi seremonia kuin se, että ennen varsinaisia töitä luen puolisen tuntia ammattikirjallisuutta, kyytipoikana aamun toinen teekupillinen. Siinä jonkun toisen ajatukset saavat ruokkia omiani. Check: heti huomisesta alkaen.<br />
<br />
Ja muuten aion pitää kiinni aiemmin hyväksi havaitsemistani periaatteista: aamulla herätään aikaisin, hommat hoidetaan hyvin sekä mielellään etuajassa, ja asiat pidetään järjestyksessä ja taulukoissa. Check.<br />
<br />
Syksystä onkin tulossa mukavan monipuolinen. Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja putkahti pari viikkoa sitten kauppoihin, ja sarjan jatkoa parhaillaan suunnittelen. Ensi vuonna on ilmestymässä myös uusi, itsenäinen lastenromaani, jonka tekstiä parantelen vielä syksyn aikana. Ja toki muitakin käsiksiä mielessä pyörii: niiden eteneminen riippuu muiden projektien aikatauluista.<br />
<br />
Myös tv-käsikirjoitushommat jatkuvat. Galaxi Playn työryhmän kanssa käyn jo ahkeraa keskustelua tulevista kuvioista: tulossa on sopiva sekoitus keväällä hyväksi havaittua ja uusia ideoita. Tekeillä on myös toinen isotöinen tv-projekti, jota nähdään ruudussa alkuvuodesta – siitä lisää sitten kun se on julkista.<br />
<br />
Näillä meiningeillä tähän uuteen syksyyn. Kohta pitäisi kai laittaa kone kiinni ja painua pihalle. Näytti järkyttävän rankka kaatosadekin sopivasti hiipuvan. Selvä merkki!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-PFWLwsaojGU/V6HTp_9MukI/AAAAAAAAAzg/VzTKNi16LvMA-NEUN8-sRSa_k1udRJplgCLcB/s1600/O01B4357.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-PFWLwsaojGU/V6HTp_9MukI/AAAAAAAAAzg/VzTKNi16LvMA-NEUN8-sRSa_k1udRJplgCLcB/s640/O01B4357.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näitä maisemia ihailin kesälomareissulla Sveitsissä. Auringonnousun valaisema Matterhorn on nyt myös tietokoneen taustakuvana valmiina syksyn mustia aamuja varten.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-82159412473944173832016-06-24T11:05:00.000+03:002016-08-03T14:15:14.242+03:00Rewriting – eri versioiden kimpussa<span style="font-family: inherit;">Writing is rewriting – tätä lausetta toisteltiin käsikirjoitusopinnoissa moneen kertaan. Hyvin se ainakin itselleni jäi mieleen. Ja pitää paikkansa. Jostain luin hiljattain sellaisenkin ajatuksen, että kirjoittajalle ei riitä se, että haluaa olla kirjoittanut tekstin vaan täytyy nimeomaan haluta kirjoittaa se. Täytyy haluta prosessia eikä pelkkää lopputulosta.</span><br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-902GjBa-7go/V2zpdJEBNqI/AAAAAAAAAxs/A8CTedQ0f24v0MN7u3vez_FG9xsvU7jrACLcB/s1600/IMG_1459.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-902GjBa-7go/V2zpdJEBNqI/AAAAAAAAAxs/A8CTedQ0f24v0MN7u3vez_FG9xsvU7jrACLcB/s640/IMG_1459.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Harva teksti on valmis yhden kirjoituksen jälkeen. Itselläni versioiden määrä vaihtelee yleensä kahden ja kuuden välillä. Yksi pitkä teksti tosin on nelosversionakin vielä niin vaiheessa, että en uskalla edes ajatella, kuinka monta on vielä tulossa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
Minulla on tapana pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman valmista. Se johtuu varmaan monista syistä: olen järjestyksen ihminen, vähän kärsimätönkin, enkä halua antaa muille luettavaksi kovin keskeneräisiä juttuja. Olen saanut positiivista palautetta siitä, että tekstini ovat yleensä jo alkuvaiheessa valmiin tuntuisia. Kääntöpuoli siinä on se, että joskus huomaan lukinneeni tekstiä liikaa paikoilleen jo ykkösversiossa, jolloin sen muokkaaminen jatkossa saattaa tuntua vaikeammalta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Versioiden määrä tosiaan vaihtelee paljon tapauskohtaisesti. Jos versioita on 3-4, yritän ajatella ne jotenkin seuraavalla tavalla: </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ykkösversio</b> on nimensä mukaisesti ensimmäinen – vaikka en ikinä annakaan sitä ihan oikeaa ekaa versiota eteenpäin, vaan luen ja editoin sen ainakin kertaalleen. Ykkönen on kuitenkin ykkönen siinä mielessä, että varaudun tekemään siihen vielä isojakin muutoksia. Pyrin estämään itseäni jäämästä liikaa hinkkaamaan yksityiskohtia ja kieltä tässä versiossa. Toisaalta se on niinkin, että jos jättää ykkösversion kovin keskeneräiseksi, se tuskin herättää kenenkään päätöksiä tekevän kiinnostusta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Kakkosversiossa</b> pyrin saamaan isot palikat paikalleen eli rakenteen kuntoon. Muutokset ovat joskus isoja, joskus pienempiä. Tähän versioon saa tulla uusia henkilöitä, kohtauksia, lukuja – tai vanhoille voidaan näyttää ovea. Jälkimmäinen ei aina ole helppoa, jos pitää hankkiutua eroon joistain erityisen onnistuneista tai muuten kivoista jutuista. Kakkosessa tarinan logiikan on oltava kunnossa, henkilöiden kohdillaan. Dialogia muokkaan jo aika lähelle lopullista, samoin koko tekstin kieltä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Kolmosversio</b> (ja siitä eteenpäin) on sitten sitä hinkkaamista. Mietin yksittäisiä sanoja, lauseita. Etsin toistuvia sanoja ja ilmauksia ja mietin, täytyykö niitä vaihtaa toisiksi vai pitää tehokeinona. Käyn läpi dialogia ja yritän varmistua, että kukin henkilö puhuu omalla suullaan. Tarkistan yksityiskohtia vielä kerran: ovatko viikonpäivät, nimet, iät ja muut faktat oikein.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Työstän parhaillaan ensi vuonna julkaistavan lastenromaanin kakkosversiota. Se tuntuu ainakin tällä hetkellä huomattavasti toimivammalta kuin ykkönen – ja hyvä näin. Kohta on kesäloman aika, ja syksyllä teksti varmasti näyttää taas vähän erilaiselta. Sitten on kolmosen vuoro.</div>
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-70415071295977789522016-04-26T17:20:00.000+03:002016-04-26T17:20:18.422+03:00Iloisesti itsekseen<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-uippD0mF1QA/Vx94Hj5L6FI/AAAAAAAAApY/JmKpvvofddEtOLwl6pYsCra8C3XuRCarwCLcB/s1600/IMG_1338.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-uippD0mF1QA/Vx94Hj5L6FI/AAAAAAAAApY/JmKpvvofddEtOLwl6pYsCra8C3XuRCarwCLcB/s640/IMG_1338.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksityiskohta Susan Cainin teoksen<br />Hiljaiset - introverttien manifesti (Avain, 2012) kannesta (Satu Kontinen).</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Olen ollut kohta viisi vuotta vapaana kirjoittajana, freelancerina, yrittäjänä – mikä titteli milloinkin on tuntunut istuvan työtilanteeseen parhaiten. Sinä aikana olen entistä vahvemmin todennut itseni introvertiksi: nautin kirjoittamisesta, keskittymisestä ja omiin ajatuksiin uppoutumisesta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ajatus on pinnassa varmaan siksi, että luen Susan Cainin teosta Hiljaiset – introverttien manifesti (Avain, 2012). Se on kiinnostanut jo pitkään ja nyt se tuli hankittua, kun se palvelee myös yhden tekstin taustatyötä. Vielä on satakunta sivua jäljellä, mutta aika monta kertaa olen jo löytänyt itseni kirjan introverttikuvauksista. (Ehkä palaan kirjaan paremmin jossain toisessa postauksessa.)</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-zR87E5rSBKE/Vx94H9OUtnI/AAAAAAAAApc/hpqZrsCKuGM15-4-Nx-yZDUnNxcDoRvowCLcB/s1600/IMG_1336.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-zR87E5rSBKE/Vx94H9OUtnI/AAAAAAAAApc/hpqZrsCKuGM15-4-Nx-yZDUnNxcDoRvowCLcB/s640/IMG_1336.jpg" width="480" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei sillä, että tämä introverttiyteni mikään suuri yllätys olisi. Olen kyllä luonteeni havainnut aiemminkin, ja on se ihan persoonallisuustestissäkin todeksi julistettu. Eikä kai "introvertti kirjailija" muutenkaan kovin harvinainen yhdistelmä ole.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka nautinkin yksin tekemisestä, on välillä virkistävää astua ulos työhuoneesta ja tavata ihmisiä. Niin se vain on, että jokaisella meillä on ihan omanlaiset ajatukset ja kokemukset. Toisten ideat tuntuvat aika usein sellaisilta, joita itse en olisi osannut tai edes voinut keksiä. Tekee hyvää omalle ajattelulle, kun jonkun muun näkökulma sitä vähän ravistelee. Ja vaikka introvertti olenkin, niin osaan kyllä ihan aidosti myös vain nauttia (tuttujen) ihmisten seurasta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ekstroverttiyttä korostavassa maailmassa olisi musta hyvä muistaa, että ihan kaikessa ei tarvita ryhmätyötä. Tietyt asiat hoituvat ainakin itselläni tehokkaammin yksin kuin ryhmässä. Esimerkiksi käy kirjoittaminen: musta on tosi hankalaa kirjoittaa tekstiä yhdessä muiden kanssa – siis niin, että istutaan kasvokkain ja yritetään yhteistuumin rakentaa lauseita puhumalla – mutta kun pääsen yksin koneelle, niin homma luistaa. (Onneksi – muuten olisikin aika epäonninen ammatinvalinta.)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänä keväänä olen ollut poikkeuksellisen paljon projekteissa, joihin on liittynyt runsaasti yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Se on ollut enimmäkseen mielekästä ja piristävää. Silti vähän odottelen jo kesäkuuta, joka tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdin pitkästä aikaa keskittyä vain yhteen tekstiin ja uppoutua sen maailmaan syvälle, ihan itsekseni.</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-36207015844531636712016-03-24T10:16:00.003+02:002016-06-24T11:14:42.453+03:00Batman v Superman: Dawn of Justice<div style="font-size: 14px;">
Tänä keväänä molemmat sarjakuvajätit Marvel ja DC julkaisevat leffan, jossa talojen isoimmat sankarit kääntyvät toisiaan vastaan. Marvelin Civil War on tulossa huhtikuussa, ja eilen teattereihin ehti Batman v Superman: Dawn of Justice (ohj. Zack Snyder). Kävin tsekkaamassa sen tuoreeltaan ensi-iltapäivänä. (Huom. Seuraava teksti <u>saattaa sisältää spoilereita,</u> vaikka yritän välttää paljastamasta liikoja.)</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-a68YC1vPL2s/VvOiZ5MbWNI/AAAAAAAAAoQ/LbQV_sDwGGc54CWIaU5Jn645TM_ek8vLA/s1600/IMG_1216.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-a68YC1vPL2s/VvOiZ5MbWNI/AAAAAAAAAoQ/LbQV_sDwGGc54CWIaU5Jn645TM_ek8vLA/s640/IMG_1216.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Tarina alkaa edellisen Superman-leffan Man of Steelin tapahtumista, jotka nähdään Bruce Waynen (Ben Affleck) näkökulmasta. Miljonääri yrittää pelastaa työntekijänsä, jotka joutuvat Supermanin (Henry Cavill) ja Zodin tuhoisan taistelun uhreiksi. Tästä käynnistyy Batmanin ja Supermanin välinen kiista siitä, kuinka olla sankari.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Otsikon lupaama vastakkainasettelu on jo paljon paljastavien trailereiden myötä aika selvä kuvio. Vaikka markkinointimateriaaleissa huudetaan #WhoWillWin, oli aika selvää, että jossain vaiheessa näiden kahden sankarin täytyy haudata sotakirveensä ja liittoutua yhteistä vihollista vastaan. Ja näinhän siinä kävi. Hieman petyin siitä, ettei Batmanin ja Supermanin arvojen taistelu kasvanut täyteen mittaansa missään vaiheessa.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Kokonaisuutena leffa oli yllättävän totinen, jopa synkkä. Niin Batman kuin Superman hoitivat oman osansa synkistelystä ja moraalisesta kamppailusta. Itse kyllä tykkäsin tummasta tunnelmasta, joka tuntui tukevan tarinan teemojen pohdintaa. Se myös takaa, että ollaan riittävän kaukana takavuosien camp-henkisistä ja muovisista Batman- ja Superman-leffoista.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Sankaruuden, jumaluuden ja kaikkivoipaisuuden teemat jylläävät tarinassa, joka kysyy, voiko tässä maailmassa kukaan pysyä hyvänä. Lopulta päädytään jonkinlaiseen ajatukseen siitä, että kaiken pahuuden ja tappamisen keskelläkin ihmiset ovat ne, jotka yhdessä pystyvät rakentamaan kaiken uudelleen. Siihen linkittyvät myös edellisten sukupolvien saavutukset ja ihmisen jälkeensä jättämä perintö. Ajoittain tuntuu, että teemoja ja moraalista pohdintaa on leffassa turhankin paljon ja liian moneen suuntaan.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Runsaus raskauttaa tarinaa laajemminkin. Juonessa tapahtuu paljon ja osa asioista jää hieman epäselväksi. On epäily likaisesta pommista, solmuinen aavikkoisku, unenomainen viesti eri ajasta, poliittiset viritykset, asekauppaa - ja siinä vasta pieni osa kaikesta, mitä juoneen on mahdutettu. </div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Leffa pohjustaa häpeilemättä tulevia DC-elokuvia. Tämän tarinan kannalta ei olisi ollut välttämätöntä tuoda mukaan WonderWomania eikä ainakaan kaikkia muita Justice Leaguen jäseniä, jotka esitellään Batmanin tutkiman videomateriaalin kautta. Näiden henkilöiden mukanaolo rakentaa pohjaa tulevaan, mutta tuntuu raskauttavan muutenkin runsasta sisältöä.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Miettiessäni tarinan rakennetta en ihan osannut päättää, kumman sankareista nostaisin tarinan varsinaiseksi päähenkilöksi. Oletan, että jotain sen suuntaista leffan tekijät ovat toivoneetkin tekevänsä. Selvin kehitys tapahtuu mielestäni Batmanille, ja hänen näkökulmastaan koko tarina polkaistaan liikkeelle. Toisaalta tapahtumat keskittyvät pitkälti Supermanin ristiriitaiseen asemaan sankarina, ja hänelle myös putoaa enemmän sympatiapisteitä kuin lepakolle.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Rakenteellisesti leffan voi nähdä toimivan myös rakkaustarinana: kaksi toisiaan vihaavaa päähenkilöä joutuvat toteamaan, että heidän on paljon parempi olla ja toimia yhdessä.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Loppuhuipennukseen osallistuvan Doomsdayn CGI-toteutus on tylsä ja epäuskottava. Ymmärrän, että loppuun on tarvittu riittävän vaarallinen ja voimakas uhka, joka pakottaa sankarit yhdistämään voimansa. Vastaavia epämuodostuneita örkkejä on kuitenkin nähty jo niin monta kertaa, ettei sellainen enää onnistu luomaan todellista uhkaa. Kahden sankarin välinen taistelu tuntuu huomattavasti ladatummalta kuin loppumittelössä esiteltävä CGI-hirviö.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Ja loppuratkaisusta vielä, että vaikka se oli pohjustettu jumalallisilla vertauksilla, yllätyin lopputaistelun vaatimasta uhrauksesta. Kun kohtalokas isku oli annettu, pelkäsin, ettei tekijöillä (tai DC:llä) kuitenkaan riittäisi rohkeus viedä päätöstään loppuun asti. Siksi katselin tyytyväisenä, kun ratkaisua ei vesitetty - ennen kuin sitten viimeisessä kuvassa, joka oli leikattu niin lyhyeksi, että sen idean ehti juuri tajuta. Vaikutus oli hieman sama kuin Inception-leffan lopussa, josta siitäkään en ihan hirveästi pitänyt.</div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Yhteenvetona: miellyttävän synkkä paketti enimmäkseen hyvin pelaavilla henkilöhahmoilla ja tarpeeksi ronskilla otteella, mutta tarinaa vaivaa liika runsaus niin juonessa kuin teemoissa. </div>
<div style="font-size: 14px;">
<br /></div>
<div style="font-size: 14px;">
Mielenkiintoista nähdä, millaisilla eväillä Marvel laittaa omat sankarinsa kehään, kun Captain America: Civil War tulee ensi-iltaan huhtikuussa. Saadaanko siinä ihan oikeasti selville, että #WhoWillWin?</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-69857552454354033102016-03-07T13:17:00.000+02:002016-03-07T13:17:41.452+02:00Etsiväkerho Hurrikaani kohtaa tylyn tubettajanTänään julkaistiin uutisia Tammen tulevista uutuuksista. Niiden joukossa on myös oman Etsiväkerho Hurrikaani -sarjani uusin teos. Sarjan kahdestoista romaani kantaa nimeä Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lo2PcunyrgE/Vt1i2lzYY2I/AAAAAAAAAnc/te-wPjIO6Tw/s1600/9789513191405_frontcover_draft_original.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-lo2PcunyrgE/Vt1i2lzYY2I/AAAAAAAAAnc/te-wPjIO6Tw/s640/9789513191405_frontcover_draft_original.jpg" width="408" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja (Tammi) julkaistaan heinäkuussa 2016.<br />(Kansikuva: Jii Roikonen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tarina tuo Pihlakylään Suomen suosituimman tubettajan Jimpon. Vaikka moni on pojan saapumisesta innoissaan, löytyy joukosta soraääniäkin. Etsivistä Viivi on eniten Jimpoa vastaan, mutta tubettaja saa vastaansa vielä kovemman luokan vihamiehen. Liitutaululle ilmestyvä salaperäinen uhkaus käynnistää seikkailun, jossa hurrikaanilaisten täytyy valita puolensa: ovatko he tylyn tubettajan puolella vai tätä vastaan?<br />
<br />
Olen juuri lopettelemassa tekstin isointa editointikierrosta. Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja julkaistaan heinäkuussa, eli vielä ehditään tämänkin jälkeen viilata!Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-18084457238255485642016-01-05T15:40:00.000+02:002016-01-05T15:40:07.179+02:00Suunnitelma B - ja sitten C, D, E...Teen aina vuoden lopussa itselleni yhteenvedon siitä, mitä kaikkea on viimeisten 12 kuukauden aikana tullut touhuttua. Se on jonkinlainen tilinpäätös käytetystä ajasta: mihin meni kuinkakin monta päivää? Mikä oli järkevää, mikä ei?<div>
<br /></div>
<div>
Vuoden 2015 osalta huomasin mm. seuraavaa:</div>
<div>
<ul>
<li>Saatoin julkaisukuntoon kolmannentoista Hurrikaani-kirjan ja aloitin neljännentoista kirjoittamisen, ihan kuten olin suunnitellutkin</li>
<li>Aloitin kirjoittamaan romaania, käytin siihen vajaan kuukauden, ja totesin olevani niin pahasti solmussa että jouduin palaamaan alkuun (ja teksti on yhä jäähyllä)</li>
<li>Kirjoitin ekan version sellaisesta romaanista, jonka idea ei ollut vielä vuoden alussa edes syntynyt</li>
<li>Olin mukana ainakin kahdessa projektissa, joista ei myöskään ollut pienintäkään vihiä vuoden alkaessa</li>
</ul>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eli muutoksia tässä työssä tulee koko ajan, se ainakin on varma. Työtarjouksia tulee, joitain menee ohi. Apurahoja joko myönnetään tai ei. Joku projekti hoituu suunniteltua nopeammin, johonkin tuhraantuu tupla-aika. Löytyy innostavia ideoita: joillekin on aikaa, toisille joutuu sanomaan "ei" tai "odota vuoroasi".</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aivan kuin laadin yhteenvedon kuluneesta vuodesta, teen myös suunnitelman alkavan vuoden töistä ja hankkeista. Positiivista on se, että erilaisia ajatuksia pyörii päässä niin runsaasti, ettei tekeminen ainakaan kesken lopu. Ja varmaa on se, että tämä hieno suunnitelma tulee vuoden aikana muuttumaan moneen kertaan.</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-86755381907612831312015-11-13T14:02:00.000+02:002015-11-13T14:03:53.681+02:00Lokakuu – kirjatapahtumien kilpajuoksuLokakuussa oli tänäkin vuonna kirjatapahtumien suma. Omaan kalenteriini osui kolme erilaista kohtaamista.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Kirjalitta</b></div>
<div>
Ensimmäinen Kirjalitta käytiin Tampereella 16.-18.10. Lastenkirjallisuuden puolesta toitottavan tapahtuman toteutti Lastenkirjainstituutti yhteistyökumppaneineen.</div>
<div>
Itse osallistuin tapahtumaan virtuaalisesti osallistumalla haastatteluun, joka toteutettiin virtuaalisesti ask.fm -palvelussa. Alunperin tarkoitukseni oli olla ihan fyysisesti mukana lauantain ohjelmassa, mutta sen jouduin valitettavasti perumaan. Ehkä ensi kerralla!</div>
<div>
Perjantain seminaariin Metsolle onneksi pääsin. Päivään mahtui asiaa useasta eri vinkkelistä. Itsellekin jäi mieleen pyörimään monia kysymyksiä, kuten se, kuinka kirjasta esineenä voitaisiin tehdä vielä paremmin nykynuorta kiinnostava? Lapsille on jo kauan ollut kaikenlaisia luukku- ja äänikirjoja. Mikä voisi innostaa vähän vanhempaa lukijaa ja olisi myös sisällöllisesti perusteltu eikä pelkkä syötti?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Jalasjärvi</b></div>
<div>
Kävin kirjailijavierailulla Jalasjärvellä. Tapasin kaksi hienoa porukkaa 5.-6.-luokkalaisia, jotka olivat etukäteen valmistelleet nasevia kysymyksiä. Opettajainhuoneen ovella käveli vastaan myös kokenut kollega Tapani Bagge, joka oli kutsuttu vieraaksi nuoremmille koululaisille. Mukava vierailu, jolta lähdettiin kotiin kokonainen leipäjuusto kainalossa!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Helsingin kirjamessut</b></div>
<div>
Hulinaahan se joka vuosi on, mutta kiva siellä silti on käydä. Tänä vuonna olin mukana ihan uudessa ohjelmanumerossa, Lasten mysteerilauantaissa. Haastattelin Tarinateltassa kollegoita, jotka kirjoittavat lapsille ja nuorille dekkareita tai muuten arvoituksellisia seikkailuja. Teltassa poikkesivat Netta Walldén, Laura Suomela, Johanna Hulkko ja Kalle Veirto, jotka myös lukivat otteita teoksistaan. Toki myös Etsiväkerho Hurrikaani -sarja sai oman esittelyvuoronsa. Lisäksi mysteerilauantaihin kuului salapoliisirata, jossa lapset pääsivät ihan käytännössä testaamaan omia taitojaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-_1mSrIOz7Ec/VkXQ1hWeA-I/AAAAAAAAAlY/Ml8vFScATj0/s1600/IMG_0912.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-_1mSrIOz7Ec/VkXQ1hWeA-I/AAAAAAAAAlY/Ml8vFScATj0/s640/IMG_0912.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toki messuilta tarttuu aina jotain mukaan: lukemista ja lakua.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Hienoa, että meillä on erilaisia tapahtumia (ja lisää syntyy) ja muita tilaisuuksia tuoda kirjat, lukijat ja kirjailijat yhteen. Tietysti ne verottavat kirjailijan voimavaroja sekä valmisteluineen että toipumisineen – ainakin itselläni menee helposti seuraava päivä vähän puoliteholla. On niistä kuitenkin myös iloa: työhuoneessa puurtamista jaksaa paremmin, kun muistaa, että joku jossain vaiheessa myös lukee, kokee, pohtii, kiinnostuu, ehkä vaikuttuukin ja haluaa tietää enemmän.</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-22550851694254319022015-10-15T14:13:00.000+03:002015-10-15T14:13:57.114+03:00Kun päähenkilönä on Matt DamonKatsoin Ridley Scottin ohjaaman <a href="http://www.imdb.com/title/tt3659388/" target="_blank">Yksin Marsissa (The Martian, 2015)</a>. Andy Weirin romaaniin perustuva leffa kertoo astronautti Mark Watneysta (Matt Damon), joka jää onnettomuuden seurauksena yksin Marsiin. Seuraava miehitetty lento on tulossa neljän vuoden päästä, ja jotenkin olisi pysyttävä hengissä.<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-3sxnJSK0yEw/Vh-D-m5r00I/AAAAAAAAAlA/jznF9imO_M8/s1600/martian.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-3sxnJSK0yEw/Vh-D-m5r00I/AAAAAAAAAlA/jznF9imO_M8/s640/martian.jpg" width="432" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bring him home – mutta näkisikö koko maailma niin paljon vaivaa,<br />
jos tyyppi olisi ärsyttävämpi jätkä kuin Matt Damon?<br />
(Kuva: 20th Century Fox.)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Kuvailisin leffaa vaikuttavaksi. Se ylistää ihmisen sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Elokuva korostaa, että kaikki ongelmat ovat ratkottavissa. On vain käärittävä hihat ylös ja ryhdyttävä töihin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jäin miettimään elokuvaa sen päähenkilön kannalta. Tuntui, että astronautti Watneysta annettiin hyvin niukasti taustatietoa. Kollegat ikävöivät puolisoitaan ja lapsiaan, parin välille viriteltiin suhdettakin, mutta päähenkilön perheestä oltiin enimmäkseen hiljaa. Ainakin itse tulkitsin sen tarkoittavan, ettei tällä omaa perhettä ollutkaan – hän oli omistautunut työlleen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun päähenkilöä pohjustetaan näin kevyesti, saattaa olla vaarana, ettei yleisö jaksa kiinnostua hänen kohtalostaan. En kuitenkaan tuntenut oloani välinpitämättömäksi, joten millä minut sitten houkuteltiin Mark Watneyn puolelle? Ehkä näillä keinoilla:</div>
<div>
<ol>
<li>Alussa Mark Watney vitsaili kollegoilleen = hyvä jätkä!</li>
<li>Mark olisi ollut valmis jäämään myrskyyn odottamaan sen laantumista eli oli omistautunut työlleen ja kenties rohkeakin = kunnioitettavia ominaisuuksia nekin.</li>
<li>Onnettomuus, kollegoiden hylkäämäksi joutuminen ja ylipäätään epätoivoinen tilanne = sympatiapisteitä putoilee.</li>
<li>Rooliin on valittu Matt Damon = kaikkien kaveri, jolle kukaan ei halua pahaa.</li>
</ol>
</div>
<div>
Etenkin tuo viimeinen pohditutti. Olisinko asettunut niin helposti päähenkilön taakse, jos roolissa olisi ollut tuntematon keltanokka tai joku ärsytystä aiheuttava näyttelijä? Tuskinpa. Varmasti kannan mielessäni niitä mielikuvia, jotka näyttelijän aiemmat roolit ovat jättäneet. Niistä muodostuu lähtökohta jokaiselle näyttelijän tulkitsemalle hahmolle. Matt Damon on sellainen tavallinen, reilu kaveri, jonka puolelle on helppo mennä (onhan se kuitenkin Jason Bourne.)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä seurasi myös yksi ajatus kirjan ja elokuvan erosta. Elokuvassa hahmo rakentuu väkisinkin osittain sitä tulkitsevan näyttelijän imagon perusteella. Kirjassa hahmo lähtee rakentumaan puhtaammalta pöydältä kirjailijan vihjeiden ja lukijan oman kokemusmaailman yhteistyönä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tosin kirjankin kohdalla tilanne muuttuu filmatisoinnin myötä. Kun on katsellut Matt Damonin taistelua Marsissa valkokankaalla, on vaikea vaihtaa kirjan hahmolle kenenkään toisen kasvoja tai persoonallisuutta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
<br /></div>
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-78334271501832070012015-09-22T14:50:00.001+03:002015-09-22T14:50:47.792+03:00Sävyt kohdillaanEhdin vihdoin katsoa pitkään odottaneen leffan Kingsman: Salainen palvelu (Kingsman: The Secret Service, 2014). Etukäteen siinä kiinnosti tietysti aihe (nuorimies värvätään salaiseen agenttijärjestöön) ja tyylikkäältä vaikuttanut traileri. Eikä ennakko-odotukset pieleen menneet: aihe oli väännetty sopivan omaperäiseen muotoon ja brittiläisyys oli kivasti läsnä niin maisemissa kuin kulttuurissa. Colin Firth teki poikkeuksellisen action-roolin ja toimi siinä oikein mainiosti.<div>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-uEQZMs68zw8/VgE_ucxjXSI/AAAAAAAAAkc/wVhWhpScLRw/s1600/kingsman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-uEQZMs68zw8/VgE_ucxjXSI/AAAAAAAAAkc/wVhWhpScLRw/s640/kingsman.jpg" width="450" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: 20th Century Fox</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vahvimman vaikutuksen teki kuitenkin tapa, jolla elokuvan omalaatuinen sävy oli hyvin hallinnassa. Se ei ole ihan helppo homma. Yllättävänkin usein tarinoissa jokin henkilön toiminta, repla tai yksittäinen tapahtuma tuntuu siltä, ettei se ole ihan oikeassa ympäristössä. Pahimmillaan se saattaa etäännyttää ja rikkoa koko lukemis- tai katsomiskokemuksen. Sitten riippuu vain tarinankertojan taidoista, onko vahinko vielä korjattavissa.<br />
<br />
Oletan, että sävyn hallinta on sitä vaikeampaa, mitä selvemmin se on määritelty. Vahvasta ja omaperäisestä sävystä ristiriitaisuudet pomppaavat esiin räikeämmin. Ohjaaja Matthew Vaughn on sävyn hallinnassa ilmeisen hyvä. Kingsmanissa sävy määritellään heti aloituskohtauksessa, jossa väkivaltainen isku yhdistyy korniin alkugrafiikkaan. Ollaan siis rankassa maailmassa, mutta pilke silmäkulmassa.<br />
<br />
Ja sillä linjalla jatketaan eteenpäin. Vahvimpana esimerkkinä on (ehkä aavistuksen liiankin) pitkä kohtaus, jossa Colin Firthin esittämä agentti osallistuu vihaa lietsovan seurakunnan keskinäiseen joukkotappoon. Väkivalta on silmittömän raakaa, mutta yliampuva koreografia ja mielikuvitukselliset kuolemat tuovat kohtaukseen tarvittavan pilkkeen.<br />
<br />
Tarinassa on yhtä aikaa läsnä maailma, jossa veitsijalkainen nainen voi kävellä kadulla keskellä päivää, sekä arkirealismi, jossa sosiaalisten ongelmien vainoama nuorimies täytyisi saada ymmärtämään oma potentiaalinsa taustastaan riippumatta. Melko hyvin Vaughn onnistuu päähenkilönkin kanssa, mutta aivan lopussa tuli tunne, että oltiin sävyn kanssa veitsenterällä. Vähän yllättävän härski kohtaaminen prinsessan kanssa oli hauska, mutta ei ehkä sittenkään istunut kokonaisuuteen ihan yskimättä.<br />
<br />
Matthew Vaughn on onnistunut omaperäisten sävyjen luomisessa aiemminkin. Sekä Kick-Ass (2010) että X-Men: First Class (2011) ovat tästä hyviä esimerkkejä.</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-40672428180599559392015-08-28T10:14:00.001+03:002015-08-28T10:14:35.172+03:00Bye bye, darlings!<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Pääsin kesätauon jälkeen tänne bloginkin puolelle. Töissä olen kyllä ollut täysillä jo elokuun alusta asti. Päivät vaan tuntuvat hurahtavan nopeasti niin työssä kuin perhearjessa.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Sain hiljattain valmiiksi romaanikäsiksen editoinnin. Kyseessä oli kaikkiaan neljäs versio kyseisestä tekstistä. Tällä kierroksella avainsanoja olivat tiivistäminen, rönsyjen karsiminen ja oikean sävyn vahvistaminen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-op6laXjWG48/VeAI6usCh0I/AAAAAAAAAjw/AcjIBQh_g3c/s1600/O01B3449.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-op6laXjWG48/VeAI6usCh0I/AAAAAAAAAjw/AcjIBQh_g3c/s640/O01B3449.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa vasemmalla käsikirjoituksen pelkäämä delete-näppäin.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
Tämä editointikerta oli siitä tuskallinen, että tiivistäminen ja karsiminen tarkoitti käytännössä delete-napin rohkeaa käyttöä. Ja kyllä se kuluikin: käsis laihtui noin neljänneksen! (Numeroihmisenä ja aikanaan pitkän matikan lukeneena tykkään hahmottaa asioita konkreettisten lukujen kautta.)</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Ainahan se kirpaisee maalata omasta tekstistään lause ja hävittää se yhdellä napinpainalluksella. Joskus se tapahtuu kevyemmin, joskus joutuu harkitsemaan pidempään. Erityisen ikävää se on sellaisen lauseen kohdalla, jota muistaa aiemmissa versioissa hioneensa aina vain paremmaksi. Onko kaikki se työ ollut turhaa, kun lause nyt tuntuukin tarpeettomalta, turhalta, ylimääräiseltä?</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Paljon toistettu ilmaus ”Kill your darlings” täytyy pitää kirkkaana mielessä. Kaikkia kultia ei voi säästää, vaan niiden on väistyttävä toimivan kokonaisuuden tieltä. Vai olisiko pitkässä romaanissa tilaa pelastaa edes joku yksi itselle merkittävä lause, vaikka kokonaisuus ei sitä vaatisikaan?</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Tekstin editointi ja erityisesti deletointi muistuttaa muovailua. Lapsena sitä tuli tehtyä niin vahoilla kuin savella mutta viime aikoina vähemmän. Nyt kesän aikana pakersin marsipaanista Muumin. Onhan se muovailu mieltä rauhoittavaa toimintaa siihen asti, että massa alkaa sulaa ja tahmaantua sormissa.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Muovailussa lopullinen muoto ei (ainakaan mulla) löydy heti. Täytyy pyöritellä, painella, viiltää. Pitää muovata, että näkee mitä siitä tuli. Välillä joutuu lyttäämään kaiken ja aloittamaan alusta. Kokeilun kautta löytyy lopulta se oikea muoto. Näin yritän ajatella, kun deletoin lauseita omasta tekstistäni. Ei niiden kirjoittaminen ollut turhaa työtä. Ne täytyi tehdä, jotta oikea muoto voi nousta esiin.</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica; min-height: 13px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
</div>
<div style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); -webkit-text-stroke-width: initial; font-family: Helvetica;">
Tuon romaanin editoinnin jälkeen pääsin jo kirjoittamaan ihan uutta tekstiä. Sen editointi on jossain tulevaisuudessa. Nyt on vain ämpärillinen eri värisiä muovailuvahoja, joita saa vääntää mihin muotoihin tahansa. Myöhemmin päätetään, mitkä säästyvät ja mille sanotaan ”Bye bye, darling!”</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-6110068799833796002015-06-06T21:27:00.001+03:002015-06-06T21:30:28.515+03:00Iso vuori, pienet askeleet<div>
Kävin juuri sellaisen romaanikäsikirjoituksen kimppuun, joka on levännyt lähes vuoden. Aiempia versioita on takana useita, ja taas piti kääriä hihat ylös ja aloittaa uusi kierros.
<br />
<br /></div>
<div>
Tehtävä tuntui melkein mahdottomalta, teksti jotenkin kaukaiselta ja vanhalta. Päätin silti aloittaa urakan purkamalla edellisen tekstiversion kohtauksiksi ja tarinalinjoiksi, eli tehdä tavallaan sen, minkä yleensä teen suunnitteluvaiheessa mutta nyt toisinpäin.<br />
<br /></div>
<div>
</div>
<div>
Kun purku oli valmis, olin jo aika hyvin kärryillä siitä, mitä muutoksia seuraava versio kaipasi. Silti tuleva urakka tuntui isolta. Kopioin käsiksen ekan neljänneksen uuteen tiedostoon ja päätin keskittyä ensin vain siihen. Ja kas, yhtäkkiä homma ei enää ollutkaan valtava vaan aivan kohtuullinen!<br />
<br /></div>
<div>
</div>
<div>
Tavallaan tässä huijaa itseään, sillä ihan sama työ on edessä kuitenkin. Silti se vain tuntuu huomattavasti kevyemmältä kun tekstitiedostossa on noin 16000 sanaa 65000 sanan sijaan.</div>
<div>
</div>
<div>
<div>
</div>
</div>
<br />
<div>
Isoillekin vuorille kiivetään askel kerrallaan. Ja tällä hetkellä matka taittuu innostuneesti.</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-33653692499686007422015-05-14T21:32:00.001+03:002015-05-14T21:37:32.280+03:00Palkintohumua RaatihuoneellaEilen jaettiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnot. Minulla oli ilo ja kunnia olla palkittujen joukossa.<br />
<br />
Jakotilaisuus järjestettiin juhlallisesti Raatihuoneella. Samassa tilaisuudessa jaettiin myös apurahoja ja stipendejä niin taiteen kuin tieteen tekijöille. Tuore apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäki johti virallisen osuuden, jota elävoitti hienosti Hatanpään lukion musiikkilinjalaisten esiintyminen. Ja toki tärkeää oli sekin, että tarjolla oli ruokaa ja juomaa. Jokunen tuttukin käveli vastaan Raatihuoneen komeissa saleissa.<br />
<br />
Palkinto annettiin viime vuonna julkaistusta teoksesta Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo. Perustelut olivat ytimekkäät: "Mäkipään teos on Etsiväkerho Hurrikaanin kymmenes seikkailu, jonka naseva dialogi ja jännittävä juoni pitävät otteessaan niin lapsen kuin varttuneemmankin lukijan."<br />
<br />
Tuskin kukaan tätä työtä palkintojen takia tekee, mutta kyllähän sellaisen saaminen hyvältä tuntuu - kuten kuvan hymy paljastaa:)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Qgc5bhSMAYg/VVTp0EZNgrI/AAAAAAAAAiI/w0OuJgUqDb0/s1600/IMG_0409.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-Qgc5bhSMAYg/VVTp0EZNgrI/AAAAAAAAAiI/w0OuJgUqDb0/s640/IMG_0409.JPG" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palkinto pokattu ja hymy herkässä!<i> (Kuva: Taru Mäkipää)</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-45847896978202763682015-03-25T09:37:00.004+02:002015-03-25T09:39:19.336+02:00Vaasan viimassaVierailin alkuviikosta Vaasassa. Maanantaina kerroin kirjoistani ja työstäni Vähänkyrön kirjastossa ja tiistaina oli vuorossa Variskan kirjasto.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ipgKrAWErh8/VRJlB-fnQ5I/AAAAAAAAAhQ/4yDzIb5oLg4/s1600/vaasa_240315_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ipgKrAWErh8/VRJlB-fnQ5I/AAAAAAAAAhQ/4yDzIb5oLg4/s1600/vaasa_240315_3.jpg" height="640" width="576" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viiden esiintymisen aikana yleisössä istui noin 170 koululaista. (Kuva: Marjo Laakkonen)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-eOHTIysGSzw/VRJlB0-9_iI/AAAAAAAAAhI/UOAnSQlrkyE/s1600/vaasa_240315_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-eOHTIysGSzw/VRJlB0-9_iI/AAAAAAAAAhI/UOAnSQlrkyE/s1600/vaasa_240315_2.jpg" height="640" width="580" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hurrikaanit esillä. (Kuva: Marjo Laakkonen)</td></tr>
</tbody></table>
Yleisössä oli aktiivisia 3.-4.-luokkalaisia. Kysymyksiä sinkoili niin kirjoittamisesta, tv-työstä kuin lempieläimistäkin. Erään esiintymisen aikana koululaiset kiinnostuivat myös pohtimaan kirjailijan työhön liittyviä oikeuskysymyksiä: mitä jos joku haluaa jatkaa kirjailijan sarjaa tämän kuoleman jälkeen? Saako niin tehdä?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-2YvDysfztGw/VRJlB-jJQSI/AAAAAAAAAhE/PNVB2TOj6LQ/s1600/vaasa_240315_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-2YvDysfztGw/VRJlB-jJQSI/AAAAAAAAAhE/PNVB2TOj6LQ/s1600/vaasa_240315_1.jpg" height="640" width="513" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisön avustuksella koottu esitys kirjailijan työstä. (Kuva: Marjo Laakkonen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Maanantai-iltapäivän kulutin Vaasan keskustassa. Kylmä viima ja räntäsade kannustivat pysyttelemään melko lähellä hotellia. Onneksi majoituspaikan vieressä oli leffateatteri, jossa kävin katsomassa <a href="http://www.imdb.com/title/tt2179136/?ref_=nv_sr_2" target="_blank">American Sniperin</a>. Ei mikään hyvän yön elokuva, mutta mielestäni onnistunut kuvaus omasta elämästään vieraantuvasta miehestä. Bradley Cooper toimi roolissaan hyvin, Sienna Miller kohtalaisesti. Vielä kun ohjaaja-Eastwood olisi käyttänyt oikeaa vauvaa muovinuken sijaan, niin olisi yksi tunteikas kohtaus osunut paremmin maaliinsa. Tulipa taas huomattua, kuinka pieni yksityiskohta saattaa vieraannuttaa katsojan etäälle tarinasta. Onneksi kyseessä oli vain yksi kohtaus, eikä se toimivaa kokonaisuutta pilannut.<br />
<br />
Kiitokset vaasalaisille kutsusta ja hyvin sujuneista järjestelyistä!<br />
<br />Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-31499614913339450072015-03-11T11:53:00.002+02:002015-03-11T11:53:38.659+02:00Kirjailijavierailujen kummat kysymyksetVierailin eilen täällä Tampereella Atalan koululla kertomassa kirjailijan työstä ja omista kirjoistani. Tapasin koulun kaikki oppilaat. 1.-4.-luokkalaisilta irtosi kysymyksiä enemmän kuin mihin oppitunti riitti.<br />
<br />
Odotetusti vanhemmat koululaiset (5.-6.-lk) olivat pidättyväisempiä: kysymyksiä ei kauheasti uskallettu esittää, mutta kaikki kuuntelivat kyllä keskittyneesti. Lopputunnista sitten muutama kysymyskin irtosi ja joukossa myös yksi ihan uusi: "Ootko komee?" Vastasin jotenkin niin, että katsojastahan se riippuu ja itse olen itseeni ihan tyytyväinen.<br />
<br />
Kouluissa esitetään yleensä paljon ja hyviä kysymyksiä. Oppilaat kyselevät niin inspiraatiosta, ideoista, suosikkikirjoista kuin lempiväreistä ja lemmikeistä. Kirjailijan talouskin monesti kiinnostaa. Joskus on kyselty mopoista ja joskus haluttu tietää, paljonko nousee penkistä.<br />
<br />
Vaikka sitä monenlaisia kysymyksiä on tullut kouluvierailulla vastaan, niin tuo "Ootko komee?" oli kyllä aivan uusi. Onneksi se komeus ei tässä kirjailijan ammatissa kuitenkaan ole ihan ykkösprioriteetti.<br />
<br />
Kiitos Atalan kouluun kutsusta ja mukavasta vierailusta!Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-20600095324901051532015-03-09T15:42:00.000+02:002015-03-09T15:42:26.819+02:00Kotona työskentelyn sudenkuopat TOP 5Olen työskennellyt kotona kolme ja puoli vuotta. Niin kuin kaikessa, on tässäkin järjestelyssä niin hyvät kuin huonot puolensa. Ainakin tähän asti ne hyvät ovat painaneet enemmän.<br />
<br />
Moni tuttu on todennut, ettei uskoisi saavansa kotona mitään aikaan. Opettelua ja tottumistahan se tietysti vaatii, mutta ainakaan itse en ole sitä kokenut isona ongelmana. Kotona työskentelyssä on paljon vapautta, mutta se tuo myös vastuuta. Itsekuria on löydyttävä niinäkin päivinä, kun työ ei ole intohimoista korkealentoa.<br />
<br />
Itseäni ainakin auttaa se, että olen oppinut tunnistamaan tiettyjä vaaran paikkoja. Ja tästä pääsemme seuraavaan listaan: Kotona työskentelyn sudenkuopat TOP 5!<br />
<br />
<b>5. Liian kiltti pomo</b><br />
On enimmäkseen mukavaa olla itsensä pomo: on helppoa olla yhtä mieltä työtehtävistä, lomista ja työaikaan osuvista menoista. Joskus se kuitenkin aiheuttaa myös epäilyksiä siitä, onko pomolla ja työntekijällä liiankin hyvät välit. Mitä jos pomo päästää työntekijän liian helpolla? Kaveeraa tämän kanssa eikä vaadi riittävästi?<br />
<br />
<b>4. Pitkäksi venähtävä lounas</b><br />
Perheen kanssa nautittu lounas tauottaa työpäivää kivasti. Toisinaan iskee houkutus jatkaa siestaa vähän pidempään. Miten olisi pannullinen teetä ja yksi jakso Netflixissä odottavasta tv-sarjasta? Onneksi annan aika harvoin periksi näille houkutuksille.<br />
<br />
<b>3. Muu perhe</b><br />
Niin mukavaa väkeä kuin ovatkin, saattaa työhuoneen oven toisella puolella elävä perhe joskus häiritä työntekoa. Ei sillä, että ne siellä kohtuuttomasti möykkäisivät tai riehuisivat. Pelkkä tieto siitä, että tuolla oven takana on muuta elämää, saattaa harhauttaa omat ajatukset pois työstä.<br />
<br />
<b>2. Sijaistekemiset</b><br />
Kotiympäristössä riittää aina askareita. Voi viedä koirat, laittaa tiskit, leikkiä ihan hetken lapsen kanssa, täyttää/tyhjentää pesukoneen, siivota työhuoneen kaapit, liimata pari vuotta irtonaisina odottaneet lattialistat jne.<br />
Monet kotityöläiset tuntevat ilmiön nimellä "sijaistekeminen". Sen pääasiallinen (ja useimmiten ainoa) tarkoitus on sen varsinaisen työtehtävän pakoileminen. (Okei, toisinaan sijaistekeminen myös antaa aivoille aikaa valmistautua edessä olevaan työhön.)<br />
<br />
<b>1. Myöhäinen startti</b><br />
Olen enemmän aamu- kuin iltavirkku ihminen, joten pääsen aamulla melko nopeasti käyntiin. Jos erehdyn varaamaan aamupäivälle muuta tekemistä (hammaslääkäri, kauppakäynti tms.), on etenkin luovempiin töihin ryhtyminen kesken päivää huomattavasti vaikeampaa, joskus jopa mahdotonta.<br />
(Tämänkin päivityksen kirjoittaminen alkoi tällaisen päivän tuloksena varsinaisia kirjoitustöitä väistellessä.)<br />
<br />
Ja vielä muutama lausahdus, jonka sanoessani tiedän lipsuvani vaaravyöhykkeelle:<br />
<br />
– Mä voin tehdä tätä sitten illalla.<br />
– Pitäisköhän käydä Siwassa?<br />
– Taidan mennä tohon sängylle lukemaan näitä vedoksia.<br />
– No kai sitä yhden jakson voi katsoo. Eihän se ole kuin 22 minuuttia.<br />
<br />
Ja kaikkiin oikea vastaus on jyrkkä EI! (Poikkeuksena ne päivät, kun pomo on tarjonnut pientä helpotusta hyvin hoidetun urakan päälle.)Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-37449130258152778222015-03-02T20:57:00.003+02:002015-03-02T20:58:26.166+02:00Etsiväkerho Hurrikaani kettuliigan jäljilleTammi julkisti tänään tulevan syksyn kirjauutuudet. Ilokseni niiden joukossa on myös Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga. Kyseessä on sarjan yhdestoista romaani ja kaikkiaan 13. kirja. Uutuuden julkaisu on suunniteltu heinäkuulle sekä perinteisessä että e-formaatissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Y9CBeppxnog/VPSx02ka72I/AAAAAAAAAdo/3PkAycZxnPo/s1600/eh_ja_kettuliiga.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Y9CBeppxnog/VPSx02ka72I/AAAAAAAAAdo/3PkAycZxnPo/s1600/eh_ja_kettuliiga.jpg" height="640" width="406" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;">Kansikuva: Jii Roikonen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Virallinen esittelyteksti kertoo seuraavaa:<br />
<br />
"Edellisen mysteerin jälkeen etsiväkerhon jäsenet ovat viettäneet hyvin ansaittua kesälomaa. Se kuitenkin katkeaa, kun Karoliinan perhe palaa matkalta ja kohtaa karmean yllätyksen: heidän kotonaan on käynyt murtovarkaita! Kyseessä on jo kolmas asuntomurto Pihlakylässä lyhyen ajan sisällä. Kerho ottaa tehtävän tutkittavakseen, mutta pian he huomaavat, ettei vastassa olekaan mikään ihan tavallinen rosvojoukko!<br />
<br />
Lisäksi etsiviä vaivaa taivaalla väijyvä kauko-ohjattava kopteri. Tarkkailevatko murtovarkaat sillä uusia kohteita? Vai vakoileeko joku hurrikaanilaisia?<br />
<br />
Matiasta jännittää yläkouluun siirtyminen. Kun tarjolla on vanhempia kavereita ja uusia harrastuksia, Matias joutuu valinnan eteen. Onko hänellä enää aikaa etsiväkerholle?<br />
<br />
Omaperäinen huumori ja nuorten etsivien välinen ystävyys maustavat tätä vauhdikasta dekkarisarjaa, joka on säilynyt nuorten lukijoiden kestosuosikkina vuodesta toiseen."<br />
<br />
Vauhdikkaan kannen on kuvittanut Jii Roikonen. Sarjan kustannustoimittajana jatkaa Mirkka Hynninen.<br />
<div>
<br /></div>
<a href="http://www.kirja.fi/kirja/jari-makipaa/etsivakerho-hurrikaani-ja-kettuliiga/9789513185015/" target="_blank">Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga #kirja-palvelussa</a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-52133200822613811902015-02-13T12:32:00.000+02:002015-02-13T12:33:01.256+02:00Välkkyjen joukossaSain kunnian olla mukana uudessa äidinkielen kirjassa, nelosluokan Välkyssä (Sanoma Pro Oy, 2014). Kerron siinä työkaluista, joita käytän apuna tarinan suunnitteluvaiheessa: ajatuskartoista, piirroksista, taustatarinoista ja juonikaavioista. Mukana on myös lukunäyte kirjasta Etsiväkerho Hurrikaani ja Jyrinäjengi (Tammi, 2007).<br />
<div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-5WXL8Kd5X1Q/VN3QXJkQ6iI/AAAAAAAAAc4/L8K8GxlROJ8/s1600/IMG_0230.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-5WXL8Kd5X1Q/VN3QXJkQ6iI/AAAAAAAAAc4/L8K8GxlROJ8/s1600/IMG_0230.JPG" height="480" width="640" /></a><a href="http://4.bp.blogspot.com/-6Jv9NsRRTG0/VN3QXXJFfaI/AAAAAAAAAc8/50MfmH44ztw/s1600/IMG_0225.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-6Jv9NsRRTG0/VN3QXXJFfaI/AAAAAAAAAc8/50MfmH44ztw/s1600/IMG_0225.JPG" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-TrpuBGZFAHg/VN3QWw9lH7I/AAAAAAAAAc0/Y88bgtmLdZQ/s1600/IMG_0227.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-TrpuBGZFAHg/VN3QWw9lH7I/AAAAAAAAAc0/Y88bgtmLdZQ/s1600/IMG_0227.JPG" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
</div>
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-8401735420614936682015-01-23T17:27:00.003+02:002015-01-23T17:40:32.324+02:00Viimeiset suunnitelmatOlen aloittamassa maanantaina uuden nuortenromaanin ensimmäisen version kirjoittamista.<br />
Kyseessä on siis nuortenromaani, joka kulkee työnimellä Nyrkki. Se on toinen osa Viitta-kirjan aloittamaan trilogiaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-FdEmlZwYp4c/VMJn8wqfRYI/AAAAAAAAAbs/UjWIfENqDQY/s1600/O01B2707.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-FdEmlZwYp4c/VMJn8wqfRYI/AAAAAAAAAbs/UjWIfENqDQY/s1600/O01B2707.JPG" height="440" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän taulun edessä on tälläkin viikolla koettu niin tuskastumista kuin onnistumisen hetkiäkin.<br />
Romaanin kohtaukset ovat (taas) löytäneet paikkansa. (Kuva vanhemman tekstin suunnitteluvaiheesta.)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olin työstänyt syksyn aikana valmiiksi juonikaavion, joka tuntui olevan kohdillaan. Kun avasin sen tällä viikolla, löysin heti pari korjattavaa asiaa. Aloin järjestellä kohtauskortteja ilmoitustaululla uuteen järjestykseen, lisäilin kohtauksia ja poistinkin jonkun (eihän tässä nyt tällaista voi tapahtua!). Tässä taas huomasin ajan merkityksen. Muutaman viikon tauko, ajatusten siirto muualle (kuten joulunviettoon ja muihin töihin) antaa uudet silmät nähdä omat aivoituksensa kirkkaammin.<br />
<br />
Tällä viikolla olen siis rukannut juonikaavion uuteen uskoon, pohtinut tarinan premissiä vielä kerran ja lukenut trilogian ekan osan käsiksen. Näillä eväillä lähdetään ensi viikkoon.<br />
<br />
Eli maanantaina pitäisi aloittaa ekan version kirjoittaminen. Myönnän, että vähän jännittää alkava urakka. Jonkin verran muut työt tulevat sitä pätkimään, mutta sehän saattaa olla hyväkin ja tuoda niitä kaivattuja taukoja, joiden aikana voi ottaa etäisyyttä.<br />
<br />
Nyt viikonloppu väliin ja maanantaina kääritään hihat!Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-51662703592639299782015-01-15T09:38:00.000+02:002015-01-15T09:38:58.264+02:00Sanomaa ja opetustaKuuntelin viime keväänä muutaman kollegan paneelikeskustelua. Siellä nousi esiin muista yhteyksistä tuttu aihe: miksi erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijoilta toistuvasti tentataan heidän kirjojensa opetusta? Joku kertoi tuskastuvansa esitelmiä laativien koululaisten kysyessä: "Mikä on kirjasi sanoma?"<br />
<br />
Puhutaan sitten opetuksesta, sanomasta tai viestistä, tekijöillä on erilaisia käsityksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei heidän tarkoituksensa ole välittää tiettyä sanomaa vaan antaa teksti lukijalle, joka tekee omat päätelmänsä.<br />
<br />
Itsekin vierastan opetus-sanaa. Siitä syntyy asetelma, jossa kirjailijalla on lukijaa suurempi ymmärrys tästä elämästä, ja tekstinsä kautta hän opettaa lukijoita elämään oikein.<br />
<br />
Ajattelen kuitenkin, että kirjailijalla on aina tekstissään sanoma. Oli tekstilaji mikä tahansa, maailma vaikka kuinka etäällä todellisuudesta ja juoni millainen vain, niin aina sen ytimessä on kirjailijan sanoma. Kuvaamalla valitsemansa henkilön matkan ja sen varrella tehtävät valinnat sekä tilanteen, johon ne johtavat, kirjoittaja esittää aina jonkin väitteen elämästä.<br />
<br />
Onko sanoman välttelyssä kyse siitä, että kirjailija haluaa luoda teksteihinsä lisäsyvyyttä verhoamalla ne salaperäisyyden taakse? Ikään kuin se, että kirjan sanoma on löydettävissä ja ymmärrettävissä, tekisi siitä jotenkin huonolla tavalla yksinkertaisen, alkeellisen tai puutteellisen.<br />
<br />
Ehkä toisinaan kirjoittaja ei tietoisesti rakenna tekstiinsä tiettyä sanomaa. Silloin sen luo tekstin lukija kirjoittajan tahtomatta. Tosin itse en osaisi ajatella kirjoittavani tekstiä niin, etten tiedä, mitä sillä tahdon sanoa.<br />
<br />
Miksi kirjoittaa, jos ei halua sanoa mitään? Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4245990951663108348.post-77016876135943544342014-12-17T13:09:00.000+02:002014-12-17T13:09:10.653+02:00Vuodet taulukossa ja valmiina vaihtoon<div>
Näin vuodenvaihteen lähestyessä teen itselleni tiliä menneestä vuodesta ja suunnittelen tulevaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päättyvän vuoden osalta tutkailen pitämääni työpäiväkirjaa ja mietin esimerkiksi seuraavia:</div>
<div>
<ul>
<li>Mihin projektiin kului minkäkin verran aikaa?</li>
<li>Olivatko käytetty aika ja työstä saatu palkkio (rahallinen ja/tai henkinen) edes jotenkuten suhteessa toisiinsa?</li>
<li>Mitä olisin voinut tehdä enemmän, mitä jättää tekemättä?</li>
<li>Oliko työn ja vapaan suhde kunnossa?</li>
</ul>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vielä tärkeämpää ja kiinnostavampaa on kuitenkin ensi vuoden suunnittelu. Järjestyksen ihmisenä olen jakanut ensi vuoden työpäivät viikon tarkkuudella tiedossa olevien projektien kesken. Arvioitahan ne ovat, mutta toisaalta kokemuksen karttuessa ne osuvat myös koko ajan tarkemmin kohdilleen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällaisen vuosikalenterin tekeminen tuo myös tiettyä mielenrauhaa. Kun numerot järjestyvät nätisti taulukon soluihin, tuntuu ensi vuosi olevan hallinnassa. Taulukko näyttää, että ajan pitäisi riittää kaikkiin suunniteltuihin töihin (ja lisäksi tiedän, mistä sarakkeesta löytyy ylimääräisiä päiviä yllätysprojekteihin).</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-74U1KRglSI4/VJFikEXRdMI/AAAAAAAAAZg/pPPCiRVztiU/s1600/pupujoulu_1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-74U1KRglSI4/VJFikEXRdMI/AAAAAAAAAZg/pPPCiRVztiU/s1600/pupujoulu_1.png" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Tässä vaiheessa ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu Etsiväkerho Hurrikaani -sarjan jatko (yhdestoista romaani sekä erään toisen idean jatkokehittely), Viitta-trilogian kahden ensimmäisen osan editointi ja kolmannen osan ekan käsisversion kirjoittaminen sekä Hurrikaani-elokuvakäsiksen kirjoittaminen. Tämän vuoden puolella alkaneet projektit Ylen Lasten ja nuorten toimituksen, Tampereen Ammattikorkeakoulun ja Lukukeskuksen kanssa jatkuvat. Näiden lisäksi olen varannut aikaa kirjailijavierailuihin, parin keskeneräisen tekstin jatkotyöstöön ja kokonaan uusien ideoiden kehittelyyn.<div>
<br /></div>
<div>
<div>
Vaikka ensi vuosi näyttää taulukossa täydeltä, leijuu ilmassa se epävarmuus, josta ei kai tässä ammatissa kovin äkkiä pääse irti. Työpäivät tulevat kyllä käytettyä, mutta vaikutus omaan talouteen on vielä arvoitus. Irtoaako kustannussopimuksia ja jos, niin minkälaisia? Myönnetäänkö apurahoja? Kuinka kirjat myyvät ensi vuonna? Jatkuvatko keskeneräiset projektit? Näihin ei pysty itse vastauksia suunnittelemaan, vaan ne on otettava vastaan vuoden mittaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt olennaista on se, että vuosisuunnitelma 2015 alkaa olla valmiina ja niin minäkin.</div>
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
</div>
Jari Mäkipäähttp://www.blogger.com/profile/16383092010745266699noreply@blogger.com0