Ensimmäisillä sivuilla

Toissapäivänä aloin vihdoin kirjoittaa uutta nuortenkirjaani. Usean vuoden hauduttelun ja viimeaikaisen aktiivisen suunnittelun jälkeen uskalsin luoda uuden, puhtaan tiedoston ja aloittaa kirjoittamisen. Tuhatkunta ensimmäistä sanaa on nyt hakattu, ja fiilikset ovat pääosin plussan puolella.

Mutta kylläpä tuntui hankalalta iskeä paikoilleen ensimmäisen luvun ensimmäiset sanat! Vaikka kuinka monta kertaa deletoin kirjoittamani lauseen ja korvasin sen uudella. Onhan kyseessä kuitenkin se ihan ENSIMMÄINEN lause, jolla lukija vedetään tarinaan mukaan. Lopulta päätin tyytyä siihen, mikä tuntui sillä hetkellä parhaalta - aika todennäköistä kun varmaan on, että palaan siihen ekaan lukuun ja ekoihin sanoihin vielä monta kertaa. Enkä ole edes varma siitä, jääkö tämä nykyinen ykkösluku lopullisen tekstin aloitusluvuksi vai siirtyykö se johonkin muuhun kohtaan.

Aiemmin julkaisemani Hurrikaani-sarjan kirjat ovat dekkareita ja toimivat pitkälti juonen pohjalta. Tämä uusi kirjani on monellakin tapaa erilainen jo pelkästään eri kohderyhmien vuoksi. Nuorille kirjoittaminen tuntuu hyvältä vaihtelulta: aiheet ovat osin erilaisia, kielenkäyttö saa olla ronskimpaa ja kulttuurisia viittauksia uskaltaa viljellä laajemmin.

Olen mielestäni aika "toteava" kirjoittaja: sanon asian niin kuin se on ilman suurempia kikkailuja. Toisinaan se toimii, toisinaan ei. Tässä uudessa kirjassani astun siinä mielessä uudelle alueelle, että pyrin myös vähän laimentamaan tuota toteavuuttani ja antamaan lukijalle enemmän aineksia mielikuviin, tunnelmiin ja henkilöiden sisäisten maailmojen ihmettelyyn. Toivon tietysti onnistuvani siinä, vaikka koko ajan takaraivoa jyskyttää pieni pelko siitä, että tekstistäni tuleekin jotenkin epäaitoa tai tekotaiteellista.

Todella mielenkiintoista nähdä, miten tämän tekstin kirjoittaminen edistyy ja millaisia ajatuksia sen aikana herää. Ainakin tässä vaiheessa tekemisen intoa riittää.