Olen työskennellyt kotona kolme ja puoli vuotta. Niin kuin kaikessa, on tässäkin järjestelyssä niin hyvät kuin huonot puolensa. Ainakin tähän asti ne hyvät ovat painaneet enemmän.
Moni tuttu on todennut, ettei uskoisi saavansa kotona mitään aikaan. Opettelua ja tottumistahan se tietysti vaatii, mutta ainakaan itse en ole sitä kokenut isona ongelmana. Kotona työskentelyssä on paljon vapautta, mutta se tuo myös vastuuta. Itsekuria on löydyttävä niinäkin päivinä, kun työ ei ole intohimoista korkealentoa.
Itseäni ainakin auttaa se, että olen oppinut tunnistamaan tiettyjä vaaran paikkoja. Ja tästä pääsemme seuraavaan listaan: Kotona työskentelyn sudenkuopat TOP 5!
5. Liian kiltti pomo
On enimmäkseen mukavaa olla itsensä pomo: on helppoa olla yhtä mieltä työtehtävistä, lomista ja työaikaan osuvista menoista. Joskus se kuitenkin aiheuttaa myös epäilyksiä siitä, onko pomolla ja työntekijällä liiankin hyvät välit. Mitä jos pomo päästää työntekijän liian helpolla? Kaveeraa tämän kanssa eikä vaadi riittävästi?
4. Pitkäksi venähtävä lounas
Perheen kanssa nautittu lounas tauottaa työpäivää kivasti. Toisinaan iskee houkutus jatkaa siestaa vähän pidempään. Miten olisi pannullinen teetä ja yksi jakso Netflixissä odottavasta tv-sarjasta? Onneksi annan aika harvoin periksi näille houkutuksille.
3. Muu perhe
Niin mukavaa väkeä kuin ovatkin, saattaa työhuoneen oven toisella puolella elävä perhe joskus häiritä työntekoa. Ei sillä, että ne siellä kohtuuttomasti möykkäisivät tai riehuisivat. Pelkkä tieto siitä, että tuolla oven takana on muuta elämää, saattaa harhauttaa omat ajatukset pois työstä.
2. Sijaistekemiset
Kotiympäristössä riittää aina askareita. Voi viedä koirat, laittaa tiskit, leikkiä ihan hetken lapsen kanssa, täyttää/tyhjentää pesukoneen, siivota työhuoneen kaapit, liimata pari vuotta irtonaisina odottaneet lattialistat jne.
Monet kotityöläiset tuntevat ilmiön nimellä "sijaistekeminen". Sen pääasiallinen (ja useimmiten ainoa) tarkoitus on sen varsinaisen työtehtävän pakoileminen. (Okei, toisinaan sijaistekeminen myös antaa aivoille aikaa valmistautua edessä olevaan työhön.)
1. Myöhäinen startti
Olen enemmän aamu- kuin iltavirkku ihminen, joten pääsen aamulla melko nopeasti käyntiin. Jos erehdyn varaamaan aamupäivälle muuta tekemistä (hammaslääkäri, kauppakäynti tms.), on etenkin luovempiin töihin ryhtyminen kesken päivää huomattavasti vaikeampaa, joskus jopa mahdotonta.
(Tämänkin päivityksen kirjoittaminen alkoi tällaisen päivän tuloksena varsinaisia kirjoitustöitä väistellessä.)
Ja vielä muutama lausahdus, jonka sanoessani tiedän lipsuvani vaaravyöhykkeelle:
– Mä voin tehdä tätä sitten illalla.
– Pitäisköhän käydä Siwassa?
– Taidan mennä tohon sängylle lukemaan näitä vedoksia.
– No kai sitä yhden jakson voi katsoo. Eihän se ole kuin 22 minuuttia.
Ja kaikkiin oikea vastaus on jyrkkä EI! (Poikkeuksena ne päivät, kun pomo on tarjonnut pientä helpotusta hyvin hoidetun urakan päälle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti