 |
| Yksityiskohta Susan Cainin teoksen Hiljaiset - introverttien manifesti (Avain, 2012) kannesta (Satu Kontinen). |
Olen ollut kohta viisi vuotta vapaana kirjoittajana, freelancerina, yrittäjänä – mikä titteli milloinkin on tuntunut istuvan työtilanteeseen parhaiten. Sinä aikana olen entistä vahvemmin todennut itseni introvertiksi: nautin kirjoittamisesta, keskittymisestä ja omiin ajatuksiin uppoutumisesta.
Ajatus on pinnassa varmaan siksi, että luen Susan Cainin teosta Hiljaiset – introverttien manifesti (Avain, 2012). Se on kiinnostanut jo pitkään ja nyt se tuli hankittua, kun se palvelee myös yhden tekstin taustatyötä. Vielä on satakunta sivua jäljellä, mutta aika monta kertaa olen jo löytänyt itseni kirjan introverttikuvauksista. (Ehkä palaan kirjaan paremmin jossain toisessa postauksessa.)
Ei sillä, että tämä introverttiyteni mikään suuri yllätys olisi. Olen kyllä luonteeni havainnut aiemminkin, ja on se ihan persoonallisuustestissäkin todeksi julistettu. Eikä kai "introvertti kirjailija" muutenkaan kovin harvinainen yhdistelmä ole.
Vaikka nautinkin yksin tekemisestä, on välillä virkistävää astua ulos työhuoneesta ja tavata ihmisiä. Niin se vain on, että jokaisella meillä on ihan omanlaiset ajatukset ja kokemukset. Toisten ideat tuntuvat aika usein sellaisilta, joita itse en olisi osannut tai edes voinut keksiä. Tekee hyvää omalle ajattelulle, kun jonkun muun näkökulma sitä vähän ravistelee. Ja vaikka introvertti olenkin, niin osaan kyllä ihan aidosti myös vain nauttia (tuttujen) ihmisten seurasta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Ekstroverttiyttä korostavassa maailmassa olisi musta hyvä muistaa, että ihan kaikessa ei tarvita ryhmätyötä. Tietyt asiat hoituvat ainakin itselläni tehokkaammin yksin kuin ryhmässä. Esimerkiksi käy kirjoittaminen: musta on tosi hankalaa kirjoittaa tekstiä yhdessä muiden kanssa – siis niin, että istutaan kasvokkain ja yritetään yhteistuumin rakentaa lauseita puhumalla – mutta kun pääsen yksin koneelle, niin homma luistaa. (Onneksi – muuten olisikin aika epäonninen ammatinvalinta.)
Tänä keväänä olen ollut poikkeuksellisen paljon projekteissa, joihin on liittynyt runsaasti yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Se on ollut enimmäkseen mielekästä ja piristävää. Silti vähän odottelen jo kesäkuuta, joka tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdin pitkästä aikaa keskittyä vain yhteen tekstiin ja uppoutua sen maailmaan syvälle, ihan itsekseni.
