Vaasan viimassa

Vierailin alkuviikosta Vaasassa. Maanantaina kerroin kirjoistani ja työstäni Vähänkyrön kirjastossa ja tiistaina oli vuorossa Variskan kirjasto.

Viiden esiintymisen aikana yleisössä istui noin 170 koululaista. (Kuva: Marjo Laakkonen)

Hurrikaanit esillä. (Kuva: Marjo Laakkonen)

Yleisössä oli aktiivisia 3.-4.-luokkalaisia. Kysymyksiä sinkoili niin kirjoittamisesta, tv-työstä kuin lempieläimistäkin. Erään esiintymisen aikana koululaiset kiinnostuivat myös pohtimaan kirjailijan työhön liittyviä oikeuskysymyksiä: mitä jos joku haluaa jatkaa kirjailijan sarjaa tämän kuoleman jälkeen? Saako niin tehdä?

Yleisön avustuksella koottu esitys kirjailijan työstä. (Kuva: Marjo Laakkonen)

Maanantai-iltapäivän kulutin Vaasan keskustassa. Kylmä viima ja räntäsade kannustivat pysyttelemään melko lähellä hotellia. Onneksi majoituspaikan vieressä oli leffateatteri, jossa kävin katsomassa American Sniperin. Ei mikään hyvän yön elokuva, mutta mielestäni onnistunut kuvaus omasta elämästään vieraantuvasta miehestä. Bradley Cooper toimi roolissaan hyvin, Sienna Miller kohtalaisesti. Vielä kun ohjaaja-Eastwood olisi käyttänyt oikeaa vauvaa muovinuken sijaan, niin olisi yksi tunteikas kohtaus osunut paremmin maaliinsa. Tulipa taas huomattua, kuinka pieni yksityiskohta saattaa vieraannuttaa katsojan etäälle tarinasta. Onneksi kyseessä oli vain yksi kohtaus, eikä se toimivaa kokonaisuutta pilannut.

Kiitokset vaasalaisille kutsusta ja hyvin sujuneista järjestelyistä!

Kirjailijavierailujen kummat kysymykset

Vierailin eilen täällä Tampereella Atalan koululla kertomassa kirjailijan työstä ja omista kirjoistani. Tapasin koulun kaikki oppilaat. 1.-4.-luokkalaisilta irtosi kysymyksiä enemmän kuin mihin oppitunti riitti.

Odotetusti vanhemmat koululaiset (5.-6.-lk) olivat pidättyväisempiä: kysymyksiä ei kauheasti uskallettu esittää, mutta kaikki kuuntelivat kyllä keskittyneesti. Lopputunnista sitten muutama kysymyskin irtosi ja joukossa myös yksi ihan uusi: "Ootko komee?" Vastasin jotenkin niin, että katsojastahan se riippuu ja itse olen itseeni ihan tyytyväinen.

Kouluissa esitetään yleensä paljon ja hyviä kysymyksiä. Oppilaat kyselevät niin inspiraatiosta, ideoista, suosikkikirjoista kuin lempiväreistä ja lemmikeistä. Kirjailijan talouskin monesti kiinnostaa. Joskus on kyselty mopoista ja joskus haluttu tietää, paljonko nousee penkistä.

Vaikka sitä monenlaisia kysymyksiä on tullut kouluvierailulla vastaan, niin tuo "Ootko komee?" oli kyllä aivan uusi. Onneksi se komeus ei tässä kirjailijan ammatissa kuitenkaan ole ihan ykkösprioriteetti.

Kiitos Atalan kouluun kutsusta ja mukavasta vierailusta!

Kotona työskentelyn sudenkuopat TOP 5

Olen työskennellyt kotona kolme ja puoli vuotta. Niin kuin kaikessa, on tässäkin järjestelyssä niin hyvät kuin huonot puolensa. Ainakin tähän asti ne hyvät ovat painaneet enemmän.

Moni tuttu on todennut, ettei uskoisi saavansa kotona mitään aikaan. Opettelua ja tottumistahan se tietysti vaatii, mutta ainakaan itse en ole sitä kokenut isona ongelmana. Kotona työskentelyssä on paljon vapautta, mutta se tuo myös vastuuta. Itsekuria on löydyttävä niinäkin päivinä, kun työ ei ole  intohimoista korkealentoa.

Itseäni ainakin auttaa se, että olen oppinut tunnistamaan tiettyjä vaaran paikkoja. Ja tästä pääsemme seuraavaan listaan: Kotona työskentelyn sudenkuopat TOP 5!

5. Liian kiltti pomo
On enimmäkseen mukavaa olla itsensä pomo: on helppoa olla yhtä mieltä työtehtävistä, lomista ja työaikaan osuvista menoista. Joskus se kuitenkin aiheuttaa myös epäilyksiä siitä, onko pomolla ja työntekijällä liiankin hyvät välit. Mitä jos pomo päästää työntekijän liian helpolla? Kaveeraa tämän kanssa eikä vaadi riittävästi?

4. Pitkäksi venähtävä lounas
Perheen kanssa nautittu lounas tauottaa työpäivää kivasti. Toisinaan iskee houkutus jatkaa siestaa vähän pidempään. Miten olisi pannullinen teetä ja yksi jakso Netflixissä odottavasta tv-sarjasta? Onneksi annan aika harvoin periksi näille houkutuksille.

3. Muu perhe
Niin mukavaa väkeä kuin ovatkin, saattaa työhuoneen oven toisella puolella elävä perhe joskus häiritä työntekoa. Ei sillä, että ne siellä kohtuuttomasti möykkäisivät tai riehuisivat. Pelkkä tieto siitä, että tuolla oven takana on muuta elämää, saattaa harhauttaa omat ajatukset pois työstä.

2. Sijaistekemiset
Kotiympäristössä riittää aina askareita. Voi viedä koirat, laittaa tiskit, leikkiä ihan hetken lapsen kanssa, täyttää/tyhjentää pesukoneen, siivota työhuoneen kaapit, liimata pari vuotta irtonaisina odottaneet lattialistat jne.
Monet kotityöläiset tuntevat ilmiön nimellä "sijaistekeminen". Sen pääasiallinen (ja useimmiten ainoa) tarkoitus on sen varsinaisen työtehtävän pakoileminen. (Okei, toisinaan sijaistekeminen myös antaa aivoille aikaa valmistautua edessä olevaan työhön.)

1. Myöhäinen startti
Olen enemmän aamu- kuin iltavirkku ihminen, joten pääsen aamulla melko nopeasti käyntiin. Jos erehdyn varaamaan aamupäivälle muuta tekemistä (hammaslääkäri, kauppakäynti tms.), on etenkin luovempiin töihin ryhtyminen kesken päivää huomattavasti vaikeampaa, joskus jopa mahdotonta.
(Tämänkin päivityksen kirjoittaminen alkoi tällaisen päivän tuloksena varsinaisia kirjoitustöitä väistellessä.)

Ja vielä muutama lausahdus, jonka sanoessani tiedän lipsuvani vaaravyöhykkeelle:

– Mä voin tehdä tätä sitten illalla.
– Pitäisköhän käydä Siwassa?
– Taidan mennä tohon sängylle lukemaan näitä vedoksia.
– No kai sitä yhden jakson voi katsoo. Eihän se ole kuin 22 minuuttia.

Ja kaikkiin oikea vastaus on jyrkkä EI! (Poikkeuksena ne päivät, kun pomo on tarjonnut pientä helpotusta hyvin hoidetun urakan päälle.)

Etsiväkerho Hurrikaani kettuliigan jäljille

Tammi julkisti tänään tulevan syksyn kirjauutuudet. Ilokseni niiden joukossa on myös Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga. Kyseessä on sarjan yhdestoista romaani ja kaikkiaan 13. kirja. Uutuuden julkaisu on suunniteltu heinäkuulle sekä perinteisessä että e-formaatissa.

Kansikuva: Jii Roikonen

Virallinen esittelyteksti kertoo seuraavaa:

"Edellisen mysteerin jälkeen etsiväkerhon jäsenet ovat viettäneet hyvin ansaittua kesälomaa. Se kuitenkin katkeaa, kun Karoliinan perhe palaa matkalta ja kohtaa karmean yllätyksen: heidän kotonaan on käynyt murtovarkaita! Kyseessä on jo kolmas asuntomurto Pihlakylässä lyhyen ajan sisällä. Kerho ottaa tehtävän tutkittavakseen, mutta pian he huomaavat, ettei vastassa olekaan mikään ihan tavallinen rosvojoukko!

Lisäksi etsiviä vaivaa taivaalla väijyvä kauko-ohjattava kopteri. Tarkkailevatko murtovarkaat sillä uusia kohteita? Vai vakoileeko joku hurrikaanilaisia?

Matiasta jännittää yläkouluun siirtyminen. Kun tarjolla on vanhempia kavereita ja uusia harrastuksia, Matias joutuu valinnan eteen. Onko hänellä enää aikaa etsiväkerholle?

Omaperäinen huumori ja nuorten etsivien välinen ystävyys maustavat tätä vauhdikasta dekkarisarjaa, joka on säilynyt nuorten lukijoiden kestosuosikkina vuodesta toiseen."

Vauhdikkaan kannen on kuvittanut Jii Roikonen. Sarjan kustannustoimittajana jatkaa Mirkka Hynninen.

Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga #kirja-palvelussa