Lokakuu – kirjatapahtumien kilpajuoksu

Lokakuussa oli tänäkin vuonna kirjatapahtumien suma. Omaan kalenteriini osui kolme erilaista kohtaamista.

Kirjalitta

Ensimmäinen Kirjalitta käytiin Tampereella 16.-18.10. Lastenkirjallisuuden puolesta toitottavan tapahtuman toteutti Lastenkirjainstituutti yhteistyökumppaneineen.

Itse osallistuin tapahtumaan virtuaalisesti osallistumalla haastatteluun, joka toteutettiin virtuaalisesti ask.fm -palvelussa. Alunperin tarkoitukseni oli olla ihan fyysisesti mukana lauantain ohjelmassa, mutta sen jouduin valitettavasti perumaan. Ehkä ensi kerralla!

Perjantain seminaariin Metsolle onneksi pääsin. Päivään mahtui asiaa useasta eri vinkkelistä. Itsellekin jäi mieleen pyörimään monia kysymyksiä, kuten se, kuinka kirjasta esineenä voitaisiin tehdä vielä paremmin nykynuorta kiinnostava? Lapsille on jo kauan ollut kaikenlaisia luukku- ja äänikirjoja. Mikä voisi innostaa vähän vanhempaa lukijaa ja olisi myös sisällöllisesti perusteltu eikä pelkkä syötti?

Jalasjärvi

Kävin kirjailijavierailulla Jalasjärvellä. Tapasin kaksi hienoa porukkaa 5.-6.-luokkalaisia, jotka olivat etukäteen valmistelleet nasevia kysymyksiä. Opettajainhuoneen ovella käveli vastaan myös kokenut kollega Tapani Bagge, joka oli kutsuttu vieraaksi nuoremmille koululaisille. Mukava vierailu, jolta lähdettiin kotiin kokonainen leipäjuusto kainalossa!

Helsingin kirjamessut

Hulinaahan se joka vuosi on, mutta kiva siellä silti on käydä. Tänä vuonna olin mukana ihan uudessa ohjelmanumerossa, Lasten mysteerilauantaissa. Haastattelin Tarinateltassa kollegoita, jotka kirjoittavat lapsille ja nuorille dekkareita tai muuten arvoituksellisia seikkailuja. Teltassa poikkesivat Netta Walldén, Laura Suomela, Johanna Hulkko ja Kalle Veirto, jotka myös lukivat otteita teoksistaan. Toki myös Etsiväkerho Hurrikaani -sarja sai oman esittelyvuoronsa. Lisäksi mysteerilauantaihin kuului salapoliisirata, jossa lapset pääsivät ihan käytännössä testaamaan omia taitojaan.

Toki messuilta tarttuu aina jotain mukaan: lukemista ja lakua.

Hienoa, että meillä on erilaisia tapahtumia (ja lisää syntyy) ja muita tilaisuuksia tuoda kirjat, lukijat ja kirjailijat yhteen. Tietysti ne verottavat kirjailijan voimavaroja sekä valmisteluineen että toipumisineen – ainakin itselläni menee helposti seuraava päivä vähän puoliteholla. On niistä kuitenkin myös iloa: työhuoneessa puurtamista jaksaa paremmin, kun muistaa, että joku jossain vaiheessa myös lukee, kokee, pohtii, kiinnostuu, ehkä vaikuttuukin ja haluaa tietää enemmän.