Etsiväkerho Hurrikaani supersankareiden pyörteissä

Uusimmassa Etsiväkerho Hurrikaani -kirjassa sain yhdistettyä kaksi innostavaa asiaa: etsivät ja supersankarit! Pihlakylään saapuu vierailulle kaupungin oma julkkis, elokuvaohjaaja Jake Lake. Tarkoituksena on juhlistaa ohjaajan uunituoreen supersankarileffan ensi-iltaa. Koska ollaan Pihlakylässä, ei kaikki tietenkään mene ihan suunnitelmien mukaan, ja pian onkin etsivänelikolla taas selvitettävää!

Kansi: Jii Roikonen

Etsiväkerho Hurrikaani ja Salamasankarit on sarjan neljästoista dekkari. Numerofaktoissa jos pysytään, niin kyseessä on koko Hurrikaani-sarjan 17. kirja (mukaan laskettuna käsikirjat ja mysteerikirja) ja kaiken kaikkiaan minun 20. julkaistu kirjani! Kyllähän siitä jo pitää kakkua saada.

Masi Tulppa ampaisee tubetähdeksi

Masi Tulppa ehtii kesälomalla myös kuvata videoita supersankaristaan Hukkajätkästä. Ne leviävät netissä vauhdilla ja nousevat supersuosituiksi, ja Masin elämä mullistuu hetkessä. Miten Masi, itsekseen viihtyvä persoona, selviää julkisuuden haasteista?

Masi Tulppa ja klikkien kingi (Tammi) on sarjan kolmas kirja. Se julkaistaan Turun kirjamessujen aloituspäivänä 4.10.2019. Saatavilla on kovakantinen kirja, e-kirja ja mp3-äänikirja. 

Kansi: Jussi Kaakinen

Uuteen syksyyn Masi Tulpan puskemana

Eka työpäivä loman jälkeen lähti liikkeelle ilman käynnistysvaikeuksia. Tein viimeisiä viilauksia Seikkailukoneen käsikirjoituksiin (nyt menossa osat 45-52) ja hoitelin sälähommia: inboxin siivousta, kirjanpitoa ja syksyn aikataulutusta.

Masi Tulppa: Pääsy kielletty! -e-kirjan kuvitusta.
Kuvittaja: Jussi Kaakinen

Ennen kuin hyppään uusiin juttuihin, halusin kerätä toukokuussa ilmestyneen Masi Tulppa: Pääsy kielletty! -teoksen saamia palautteita – niitä hyviä, tietysti! Näitä voi sitten lukea uudestaan niinä loppusyksyn aamuina, kun aurinko nukkuu pommiin. Tahallaan. Joka aamu.


”Jari Mäkipään ihan uusi alakoululaisille suunnattu kirja Masi Tulppa: Pääsy kielletty! oli oikea jymypaukku! Luin sitä ensin illalla "iltasaduksi" ja se oli niin hauska, että kolmasluokkalainen jatkoi vielä lukemista sen jälkeen, kun ääneenlukijan voimat hiipuivat.”
”Kun saimme luettua kirjan loppuun, hän vielä selasi kirjan uudelleen, tutki kuvat ja makusteli kirjan tekstiä - - -”
mammalukee.blogspot.fi, 9.6.

”Kun elämä on tietokonepeliä, edetään myös haasteesta toiseen – ja levelin lopussa taistellaan loppubossia vastaan. Jari Mäkipään Masi Tulppa: Pääsy kielletty ottaa kaiken irti tietokonepelilogiikasta - - -”
”Teos kommentoi herkullisesti alakouluikäisen pyristelyä itsenäistymisen suuntaan – ja vanhempien epävarmuutta lastenkasvatusta koskevan arvostelun ja ohjeistuksen edessä. Jussi Kaakisen pikseligrafiikkamaiset kuvat kohottavat tunnelmaa.”
HS.fi, 8.7.

”Oi vau! Tämähän oli ihan mainio kirja!! Lyhyt, helppolukuinen, hauska, kuvitettu... Ja päähenkilö elää ihan selvästi tätä päivää. :)”
”Olen niin onnellinen että löysin tämän!! Tätä kirjaa aion vinkata välittömästi nelosille kunhan koulu taas alkaa! <3 Muuten voisin suositella 8-12 -vuotiaille.”
Käyttäjä Kirjapallo Goodreads-palvelussa

”Ah, kerrankin lastenkirja, joka ymmärtää yhdeksänvuotiaan perimmäisiä toiveita kesälomalta: pelata koko päivä sisällä ja muutenkin nysvätä omia juttuja rauhassa! Ja tämä on kirjan maailmassa täysin legitiimi tavoite ilman ylimääräistä moralisointia. Napakka tarina, hauskoja läppiä, mahtava kansi.”
Käyttäjä Helena Goodreads-palvelussa

”Tämä taisi innostaa pojan lukemaan muutakin kuin Akuja ja Pottereita, mikä on melkoinen saavutus!”
Susanna N., kommentti tässä blogissa 21.7.

Iso kiitos näille ja kaikille muille kommentoijille!

Masi Tulppa: Pääsy kielletty! ilmestyy toukokuussa

Masi Tulppa on kaikkien itsenäisten lasten sankari – näin kuvaillaan päähenkilöä toukokuussa ilmestyvän kirjani takakannessa. Tällä hetkellä on odottava tunnelma: teksti on lähtenyt käsistäni, vedokset on tarkisteltu ja viimeisetkin korjaukset tehty, ja nyt voin vain odottaa näkeväni lopputuloksen.

Kansi: Jussi Kaakinen

Masi Tulppa: Pääsy kielletty! on humoristinen lastenromaani 9-vuotiaasta Masista. Hän aikoo viettää unelmien kesälomansa pelaamalla, katsomalla suosikkisarjaansa ja piirtämällä sarjiksia oman huoneensa rauhassa.

Uudet naapurit Hulmukat painostavat isän ja äidin päättämään, että Masi tarvitseekin lapsenvahdin. He kutsuvat paikalle Vahtisilmän toimitusjohtajan Vihtori Hiilenpään. Masi vastustaa ajatusta, mutta Hiilenpää saa myytyä Tulpille viikon mittaisen koeajan. Sen kuluessa Masin on hankkiuduttava eroon tunkeilevista hoitajista ja pelastettava kesälomansa. Tehtävä ei ole helppo, varsinkaan kun piinallisen innokas naapurinpoika Pellervo Hulmukka pyörii jatkuvasti jaloissa!

Masi on tosiaan erittäin itsenäinen lapsi. Hän nauttii omista puuhistaan, kuten Hukkajätkä-sarjakuvien piirtämisestä tai Bittiritarin tuotantokausien tuijottamisesta. Masi ei kuitenkaan ole ujo eikä yksinäinen. Hän vain viihtyy omien ajatustensa ja tarinoidensa keskellä. Muut ihmiset ovat hänestä useimmiten hieman erikoisia outoine tapoineen.

Halusin kirjoittaa tarinan, jonka sankari olisi ehta introvertti. Ekstroverttejä suosivassa maailmassa on mielestäni paikallaan antaa lapsille myös toisenlaisia esikuvia. On hyvä sanoa, että yksin olemiseenkin on oikeus, jos se tuntuu hyvältä. Itsekin olen jo lapsena viihtynyt hyvin kirjoittamisen ja piirtämisen parissa, ja aikuisena siitä on jopa tullut itselleni ammatti. Vietin kyllä aikaani myös kavereiden kanssa, mutta yksinolo on aina ollut minulle hyvin luontevaa. Onneksi sitä ei minulta koskaan ole kielletty tai yritetty väittää pahaksi!

Masin ajattelu kehittyy tarinan aikana, mutta täyskäännöstä hän ei kuitenkaan tee. Masi ei yritä väkisin muuttua ekstrovertiksi vaan pysyy omana itsenään. Jotain sellaista hän kuitenkin oppii, joka tulee jatkossa vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä ja rikastuttamaan hänen elämäänsä.

Masi Tulppa: Pääsy kielletty! (Tammi) julkaistaan 11.5.

Rosan koodi syntyy yhteistyöllä

Kirjoittajan työssä projektit venyvät usein vuosienkin mittaisiksi. Siksi on aina pieni ilon ja helpotuksen hetki, kun jokin tulee valmiiksi. Tänä syksynä yksi sellainen on Ylen tuottama verkkopeli Rosan koodi, joka julkaistiin virallisesti lokakuun alussa. Toki se tällä hetkellä yhä työllistää monia ihmisiä, mutta oma osuuteni kirjoittajana on pulkassa.

Rosan koodi on ollut mielenkiintoinen projekti, koska se on poikennut aika paljon siitä, miten useimmiten työskentelen. Kun kirjoitan vaikka kirjaa, saatan märehtiä tarinaa ja sen osia yksinäni vuosiakin ennen kuin mitään päätyy kenenkään muun luettavaksi. Ja senkin jälkeen tarina pysyy hyvin vahvasti minun juttunani. Rosan koodissa on toimittu toisin. Sitä on alusta asti tehty joukossa, yhteistyössä monien ihmisten kanssa.

Kuva: Yle

Tuottaja Wesa Aapro lähestyi minua ideallaan viime vuoden elokuussa. Silloin oli olemassa perusajatus siitä, miten peli levittäytyisi niin fyysiseen maailmaan kuin verkkoon. Tarina oli kuitenkin vielä kehittämättä, ja siihen minä pääsin tarttumaan. En tehnyt sitä kuitenkaan yksin: heti aluksi koottin ryhmä teräviä mieliä yhteen huoneeseen heittelemään ideoita. Siellä huoneessa syntyi tarinassa loppuun asti säilynyt ajatus tytöstä, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi koodia.

Sen jälkeenkin tarinaa pohdittiin monessa eri yhteisössä. Wesa kertoi siitä tapaamilleen ihmisille ja keräsi palautetta. Teimme tutkimusta koululuokassa. Puimme tarinaa workshopissa yhdessä visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden kanssa. Kehittämiseen osallistui monia eri ihmisiä eri taustoilla.

Kirjoitin lukuisia synopsis-versioita, joissa Rosan tarina haki muotoaan. Kuljetin rinnalla niitä erityisvaatimuksia, joita projektin toteutustavasta seurasi: Tarina kerrottaisiin pienissä osissa ja sarjakuvamaisena videona. Siinä olisi sekä lineaarinen (ns. pääkohtaukset) että epälineaarinen tarina (ns. backstory-kohtaukset, joita näytetään tehtävien ratkaisemisen yhteydessä). Kaiken tuli istua yhteen riippumatta siitä, missä vaiheessa ja järjestyksessä käyttäjä palat kohtaisi.

Lisäksi Wesalla oli paljon odotuksia siitä, millaisia aiheita tarinan tulisi nostaa esiin. Osa niistä oli teemallisia, osa liittyi Rosan koodin tekniseen maailmaan. Myös pelimekaniikka (kuten koodien kerääminen ja ruusun seuraaminen) oli tuotava tarinaan luontevasti. Parhaani mukaan yritin sisällyttää nämä aiheet tarinaan niin, että se säilyisi silti eheänä kokonaisuutena.

Kuva: Yle

Nyt peli on julkaistu ja edessä on sen tulikoe: löytävätkö käyttäjät sen? Koukuttuvatko? Ottavatko omakseen ja kehittävät eteenpäin?

Erityisen vaikuttavaa on ollut nähdä lukuisten yhteistyökumppanien panostukset tarinan eläväksi tekemiseen. Kirjastoihin, museoihin ja kouluihin eri puolille Suomea on toteutettu kooditehtäviä, jotka ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia ja oivaltavia. Rosan koodin alkumetreillä käynnistynyt yhteisöllinen tekeminen siis jatkuu yhä. Toivottavasti se tarttuu myös pelin käyttäjiin.

Uuden syksyn lupaukset

Kaksi kertaa vuodessa ollaan ikään kuin aloitusruudussa. Vuodenvaihteessa huomaan aina listaavani sitä, mitä päättyvän vuoden aikana tuli tehtyä ja tietysti miettiväni sitä, miten aion asiani alkavana vuonna hoitaa.

Näin kesäloman jälkeen on sitten se vuoden toinen startti. Ehkä vielä selvemmin (ainakin useamman viikon ajan) työasiat ovat olleet taka-alalla. Ylimääräisellä vapaa-ajalla on ehtinyt tuumailla, mitä kaikkea pian alkavassa arjessa tahtoisi tehdä eri tavalla kuin ennen. Tietäähän sen, että kun arkihurina humahtaa päälle, aika moni idea jää suunnitelman tasolle. Mutta aina sitä jonkin asian pystyy muuttamaan - edes hetkeksi.

Tänä syksynä aion ainakin huolehtia paremmin kunnostani: vähemmän istumista, enemmän ulkoilua ja lenkkeilyä. Olen ajatellut nipistää siihen osan työpäivästäni, mutta uskon, että käytetty aika maksaa itsensä takaisin ihan yleisenä jaksamisena ja tietysti säkenöivien ideoiden vyörynä. Check: tänään iltapäivällä.

Haluan myös elvyttää viime kevään kiireissä kuihtuneet aamunavaukseni. Kyseessä ei ole sen kummempi seremonia kuin se, että ennen varsinaisia töitä luen puolisen tuntia ammattikirjallisuutta, kyytipoikana aamun toinen teekupillinen. Siinä jonkun toisen ajatukset saavat ruokkia omiani. Check: heti huomisesta alkaen.

Ja muuten aion pitää kiinni aiemmin hyväksi havaitsemistani periaatteista: aamulla herätään aikaisin, hommat hoidetaan hyvin sekä mielellään etuajassa, ja asiat pidetään järjestyksessä ja taulukoissa. Check.

Syksystä onkin tulossa mukavan monipuolinen. Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja putkahti pari viikkoa sitten kauppoihin, ja sarjan jatkoa parhaillaan suunnittelen. Ensi vuonna on ilmestymässä myös uusi, itsenäinen lastenromaani, jonka tekstiä parantelen vielä syksyn aikana. Ja toki muitakin käsiksiä mielessä pyörii: niiden eteneminen riippuu muiden projektien aikatauluista.

Myös tv-käsikirjoitushommat jatkuvat. Galaxi Playn työryhmän kanssa käyn jo ahkeraa keskustelua tulevista kuvioista: tulossa on sopiva sekoitus keväällä hyväksi havaittua ja uusia ideoita. Tekeillä on myös toinen isotöinen tv-projekti, jota nähdään ruudussa alkuvuodesta – siitä lisää sitten kun se on julkista.

Näillä meiningeillä tähän uuteen syksyyn. Kohta pitäisi kai laittaa kone kiinni ja painua pihalle. Näytti järkyttävän rankka kaatosadekin sopivasti hiipuvan. Selvä merkki!

Näitä maisemia ihailin kesälomareissulla Sveitsissä. Auringonnousun valaisema Matterhorn on nyt myös tietokoneen taustakuvana valmiina syksyn mustia aamuja varten.

Rewriting – eri versioiden kimpussa

Writing is rewriting – tätä lausetta toisteltiin käsikirjoitusopinnoissa moneen kertaan. Hyvin se ainakin itselleni jäi mieleen. Ja pitää paikkansa. Jostain luin hiljattain sellaisenkin ajatuksen, että kirjoittajalle ei riitä se, että haluaa olla kirjoittanut tekstin vaan täytyy nimeomaan haluta kirjoittaa se. Täytyy haluta prosessia eikä pelkkää lopputulosta.

Harva teksti on valmis yhden kirjoituksen jälkeen. Itselläni versioiden määrä vaihtelee yleensä kahden ja kuuden välillä. Yksi pitkä teksti tosin on nelosversionakin vielä niin vaiheessa, että en uskalla edes ajatella, kuinka monta on vielä tulossa.

Minulla on tapana pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman valmista. Se johtuu varmaan monista syistä: olen järjestyksen ihminen, vähän kärsimätönkin, enkä halua antaa muille luettavaksi kovin keskeneräisiä juttuja. Olen saanut positiivista palautetta siitä, että tekstini ovat yleensä jo alkuvaiheessa valmiin tuntuisia. Kääntöpuoli siinä on se, että joskus huomaan lukinneeni tekstiä liikaa paikoilleen jo ykkösversiossa, jolloin sen muokkaaminen jatkossa saattaa tuntua vaikeammalta.

Versioiden määrä tosiaan vaihtelee paljon tapauskohtaisesti. Jos versioita on 3-4, yritän ajatella ne jotenkin seuraavalla tavalla: 

Ykkösversio on nimensä mukaisesti ensimmäinen – vaikka en ikinä annakaan sitä ihan oikeaa ekaa versiota eteenpäin, vaan luen ja editoin sen ainakin kertaalleen. Ykkönen on kuitenkin ykkönen siinä mielessä, että varaudun tekemään siihen vielä isojakin muutoksia. Pyrin estämään itseäni jäämästä liikaa hinkkaamaan yksityiskohtia ja kieltä tässä versiossa. Toisaalta se on niinkin, että jos jättää ykkösversion kovin keskeneräiseksi, se tuskin herättää kenenkään päätöksiä tekevän kiinnostusta.

Kakkosversiossa pyrin saamaan isot palikat paikalleen eli rakenteen kuntoon. Muutokset ovat joskus isoja, joskus pienempiä. Tähän versioon saa tulla uusia henkilöitä, kohtauksia, lukuja – tai vanhoille voidaan näyttää ovea. Jälkimmäinen ei aina ole helppoa, jos pitää hankkiutua eroon joistain erityisen onnistuneista tai muuten kivoista jutuista. Kakkosessa tarinan logiikan on oltava kunnossa, henkilöiden kohdillaan. Dialogia muokkaan jo aika lähelle lopullista, samoin koko tekstin kieltä.

Kolmosversio (ja siitä eteenpäin) on sitten sitä hinkkaamista. Mietin yksittäisiä sanoja, lauseita. Etsin toistuvia sanoja ja ilmauksia ja mietin, täytyykö niitä vaihtaa toisiksi vai pitää tehokeinona. Käyn läpi dialogia ja yritän varmistua, että kukin henkilö puhuu omalla suullaan. Tarkistan yksityiskohtia vielä kerran: ovatko viikonpäivät, nimet, iät ja muut faktat oikein.

Työstän parhaillaan ensi vuonna julkaistavan lastenromaanin kakkosversiota. Se tuntuu ainakin tällä hetkellä huomattavasti toimivammalta kuin ykkönen – ja hyvä näin. Kohta on kesäloman aika, ja syksyllä teksti varmasti näyttää taas vähän erilaiselta. Sitten on kolmosen vuoro.